keskiviikko 28. elokuuta 2013

Nuijanukutus

Menin hoitoon, olin ottanut hermokipulääkkeen, mutta jalat vain oikkuilivat. Pyysin siis Oxinormia ja sain. Sain kaksi yksikköä kerrallaan. Simahdin syvään uneen, nousin syömään, mutten herännyt. Puhuin puhelimeen ähhffää, shäffää tai jotain, päässä pyöri ja olo oli karmea. Nukahdin taas, vaikkemn edes ollut herännyt.

Hoidon loputtua yläverenpaine oli reippaasti alle sata. Pyörrytti, pää ei pidä. Takaisin hoitotuoliin, lepoa ja jalat ylös. Verepaine ei tunnu nousevan, odottelua siis. Pitkän odotuksen jälkeen pääsin kotiin - suoraan sohvalle, jossa vietin iltapäivän. Kävin suihkussa ja menin nukkumaan. Kuudentoistatunnin yöunien jälkeen vihdoin heräsin pirteänä. Ihana oli nukkua, mutta ei varmaan ollut tarkoitus minua nuijanukuttaa????

lauantai 24. elokuuta 2013

Siloista

Kuitenkin lääkäri lupasi, että varvasta ei vielä oteta pois. Verenkierto on hyvä, pulssi tuntuu ja antibiootti tehoaa, tulehdus on paranemaan päin, sanoi omalääkärini. Toisaalta hän ihmetteli, ettei jaloissani kasva ihokarvat, miksi sitä kyselee ihmettelin. No, jos on vilkas verenkierto karvat kasvavat nopeasti. Kerroin, että olen aina ollut silosääri, enkä koskaan ole veeetiä käyttänyt, en liioin partakoneen terää. Ahaaa, naisellista totesimme.

Taas pyöräilin, kokeilin poikani Jopoa. Siinä on hauska asento, kun voi selkä suorana ajaa. Pienet renkaat pyöryvät kevyesti. Mahtava aurinkoinen päivä, aina kun se oli mahdollista katseeni oli kohti mollottavaa lämpöä. Olispas huomennakin, hellettä Etelä-Suomeen, ennustivat.

Hyvä olo, paino on taas normaaalimpi, eikä vatsa pollota. Onneksi maaananataina jo on hoito,

perjantai 23. elokuuta 2013

Karut fiilarit

Olin aamun töissä ja menin sitten dialyysiin.

Apua, painoa on tullut 5 kiloa edellisestä hoidosta. Koska tänään oli rajallinen aika hoitoon (3,5h), poistoa otettiin vain 3500 litraa. Lähtöpainoni oli vielä sama kuin yleensä mennessä. Olen turvoksissa, en syö enää mitään!

Haavahoitaja puhui nyt ihan tosissaan amputaatiosta ja sanoi, että pitäisi hakeutua amputaation kokeneiden ihmisten vertaistukirymään. Minua itketti, tulevaisuus on karua. Viiden vuoden sisään, hän epäili jo jalka-amputaatiota. Mitä voin tehdä?

Sokeria ei saisi olla yhtään veressä, jalkoja pitää hoitaa, liikkua, muttei liikaa, varpaita ei saa rasittaa, tulehduksia ja haavoja pitää välttää. Raamit on selvät, olen väsynyt taistelemasan! Aina pitää pysyä ruodussa

Ajatukselle, että verisuoneni kalkkeutuvat alkaen pienistä hiussuonista jatkuen isompiin, en uskalla antaa tilaa. Tauti etenee kuin juna, siihen on alistuttava. Läöhtisivätpä nämä turvotukset pois nyt ensin. Aion pyöräilemään.

maanantai 19. elokuuta 2013

hyvää yötä

Yritän olla vähähiilarisella dieetillä. On tullut turvotusta ja elopainoakin ihan liikaa. Syön kyllä aamulla puuron ja illalla pari viipaketta leipää. Tein kahdenlaista salaattia, toiseen laitoin paljon tuoretta tilliä toiseen persiljaa ja basilikaa. Salaattia on hyvä olla aina saatavilla, vatsa täyttyy ja sitä saa syödä paljon. Huono asia vihannesten syömisessä on niiden nestepitoisuus. Mnulle kertyy turvotusta ja kuona-aineita kehoon ihan liikaa vuorokauden aikana.

Pittäis nyt mennä suihkuun ja sitten yrittää nukkua yhtä hyvin kuin viime yönä, lähes kuusi tuntia yhtä soittoa. Siis hyvää yötä!

Ei ainakaan

Ei ollut myyräkuumetta, labrat viittaa virustautiin. Pojallani on ollut kova kuumeennousu, hiki, vapina, kylmä ja kuuma. Nyt lääkkeet jo alentavat lämpöä. Viikko vierähti sairastaessa, ihan tavallinenflunsatauti se taisi olla.

Jalkoihin tarvitsen erikoiskengät. Salomonilta löytyi tarpeeksi iso  lenkkari, uskon että niihin mahtuu tukipohjallinen.  Kirjoitimme jalkaterapeutin kanssa lääkärille,maksusitoumus esitystä, mutta kenkiä en saanut. Täytyy siis ostaa syyskävelykengät ja työkengät, joihin tukipohjallinen mahtuu. Eilen ostin Intersportin alennuksesta uudet coretexlenkkarit. Tarkistutin ne jalkaterapeutilla, sopivat ne oli. Tänään kävin lenkillä, toisessa jalassa lenkkari ja toisessa tukijalkine. Vasemmasta jalasta siis kaksi varvasta uhkaa haavoittua samoin kuin keskimmäinen alkukesästä.

Hoidossa aamulla ja iltapäiväksi töihin. Koulun opo antoi minulle kansiollisen tehtäviä ja opiskelijoita, joihin otan uhteyttä. Ainakin alkuvuodesta saan keskittyä aikalaolla ohjaustyöhön, onneksi. Siinä saan hyödyntää viimeisintä tutkintoani, opo-oppeja.

tiistai 13. elokuuta 2013

Myyräkuumettako?

Voiko lapsellani olla myyräkuume, ihmetteltiin porukalla. Oireet: nopea kuumeen nousu, pääkipu, lihaskivut selkeitä, mutta ei okseta eikä vatsaan koske. Poikani on lamaantunut, kuume vaihtelee 36,7 -38,9 puolentunnin välein. Välillä lämpö nousee niin lujasti, että hän tärisee. Tauti on rankka, mutta lienee jo voitonpuolella. Kurjaa vain, ettei voi hoitaa muutoinkuin kuumetta alentavilla lääkkeillä ja levolla ja runsaalla juomisella. Tämä päivä meni loikoillessa, olispa hän huomenna jo terveempi!

Sain lääkäriltäni maksusitoumuksen varpaiden ortoosiin ja tukipohjallisiin. Talvi- ja kävelykenkiä en kaupungin piikkiin saa ostaa. Nyt pitäisi osata hankkia sellaiset kengät joihin tukipohjalliset mahtuvat. Jalkaterapeuttini sanoi sen olevan vaikeaa minulle, koska ostan ns. pukukenkiä. Nii-in serkkuni, kenkäkauppiaan, vika (tai ansiota). Täytyy mennä jalkaterapeutin kanssa kenkäkauppaan ja laittaa vain silmät kiinni ja tunnustella varpaiden fiiliksiä - tilaa pitää olla.

Jalkaterapeutti puhui elefanttivarpaista, sellaiset olen nyt ainakin toiseen jalkaan saanut. Varpaat leviävät ja iho heikkenee, reunoille tulee kovettumia ja ne ovat arat. Paranevat kyllä, kun varpaita hoidetaan, rasvataan ja huolehditaan, ettei niihin tule ylenmääräistä painoa. Invakenkä taas piti ottaa käyttöön, onneksi en edes kerennyt palauttaa sitä.

Eilen lääkäri muistutti minua, että varmasti saan munuaisen, siis joskus. Kuinkahan kauan minä sitä odottelen?

sunnuntai 11. elokuuta 2013

juhlapäivällinen

Vanhoja muistellen lauantain juhlien kutsuvieraina. Kavalasalakka-ryhmä lauloi Tahdon pakastella fisua ja Harva meistä syö nautaa, kaikki biisit saivat uudet kalastukseen liittyvät sanat. Hauskoja!

Aamupalan pitsa auttoi suolan ja energian puutteeseen. Eilinen juhlaruoka oli omituista; pyttipannua ja pyttipannulla täytetty paprika - ei salaattia, ei protskuja, ei tuoretta, ei kalaa. Ainiin, annoksen täydensi perunamuussi. Jälkiruuaksi oli täytekakkubuffet, kainuulaiset leipurit tarjosivat parastaan. Tarjolla oli suklaa-, kinuski-, mansikka-, hedelmä-, marsibaani ja soijatäytekakkua, erilaisia torttuja ja pikkuleipiä. Hyvää, nam!

Iltapäivän elpymistä ja latautumista huomista työpäivää varten. Maalaan ja kuuntelen sateen ropinaa.

lauantai 10. elokuuta 2013

Elefantti tuo onnea

Hipelöinti tuntuu pahalta, huomasiun sen tänään. Hoitaja etsi verisuonta ja paineli kättäni, kunnes pisti neulan suoneen, liitti siihen keittosuolaliuosruutan ja huuhteli kanavat. Sitten hän teki samat toimenpiteet veenasuoneen. Jalat aloittivat hytkynän, käsissä tuntui pahalta, verenpaine laski ja kokovartalo tuska oli valmis. Yritin siirtää lääkkeen ottoa syömällä jääpaloja.

Hoitaja kysyi toisiko lääkettä, aioin ottaa. Lauantaipäivänä, siis tänään oli turvauduttava kahteen ja puoleen yksikköön. Olen tyytyväinen, ettei sen enempää, vaikka olo oli ajoittain levoton.

Nyt hoitajat kysyvät tarvitsenko lääkettä, tällä viikolla minun ei ole tarvinnut itse pyytää. Auttoikohan valittaminen?

Eilen olin jalkojenhoitajalla. Minulle on tullut elefanttivarpaat, ne ovat levinneet ja ovat arat. Onneksi en invakenkää vienyt pois, sillä turvajalkinetta on täytyy vieläkin käyttää.

Katollamme on puhdistaja, pelottavasti siellä jytisee. Hän sanoi, että pihassa olevat männyt olisi syytä kaataa, koska ne sammaloittavat katon ja kuluttavat pinnan. Hyvä! Vihdoinkin sain faktaa, jotta voin ajaa asiaa. Miten kaunis pikku hiekka- kivi- kataja-tuija asetelma siihen tulisikaan.

perjantai 9. elokuuta 2013

arkea

Töissä jo kolmatta päivää. Dialyysiaikoja saan aika joustavasti muuttaa. Kiitokset siitä osaston henkilökunnalle, jotka pitävät tärkeänä minun työhön paluuta.

Työkavereiden kanssa kuulumiset on vaihdettu, nyt pitäisi alkaa verkko-opintojakson tekoon ja keskittyä. Hitsi, kun oikein keskityn, nukahdan. Tuo nukahtaminen onkin syy, miksi en halua luokkahuoneopetukseen. Onneksi tämä vuosi menee taustalla, verkkokursseilla, ohjauksessa ja ehkä hieman erityisopena.

Mitään ei ole kuulunu munuaisista, siispä yhä vain odotan.



maanantai 5. elokuuta 2013

työ-eläke? työeläke? työ ja eläke?

Aivan mahtavan hienoa Sari! Miehellesi tuli munuaisen myötä uusi syntymäpäivä ja nyt voimme juhlia samana päivänä 4.7. Hienoa kuulla, että siirtoleikkauksia tehdään, paljonkin. Terveisiä miehellesi ja hyvää vointia teille molemmille!

Tänään meillä alkoivat työt. Olin reipas, kävin työpaikalla ennen dialyysiä, hain verkkokurssisuunnitteluun materiaaleja, päivitin sähköpostin, tutkin yhteiseltä sivustolta viimeisimmät uutiset ja ihmettelin printteriin syötettäviä numeroita. Tuntuu, etten ollenkaan ollutkaan pois - oma työpiste kaipaa nyt mustavalkoisen lisäksi punaista.

Opettajien kanssa kiittelimme suunnitteluaikaa ja sen suomaa mahdollisuutta päivittää opintojaksot tai muokata uutta. Opiskelijat tulevat vasta kuun lopulla.

Jatkan osatyökyvyttömyyseläkettä ja osa työtä. Toivottavasti voimani riittävät ensin joululle ja sitten keväälle.

Synttärionnittelut!
Tiina