torstai 19. joulukuuta 2013

parantumaton

Eipä siitä saanut selvää, kuin varpaan käy. Haava on vielä vähän auki, antibiotti loppunut, joka päivå teipattu ja suihkutettu  - mutta ei vaan parantumisia näkövillä.


Sisareni sanoi, ettei osaa sanoa mitään, kun kerroin olevani aika sairas tämän taudin kanssa. Täytyy olla onnellinen, että olen viitisenkymmentä vuotta aanut elää suht. terveenä, aikaisemmin olisin varnasti kuollut paljon nuiorempana. Näin tuumasi sisareni...

keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Kipuja

Verisuonitähystys tehtiin, mutta parempaa tietoa jalkaterän suonista e i vielä saatu. Tai siis suonet pelittävät jaloissa, mutta hiussuonet ovat tukkeutuneet osaksi, eikä niitä voi pallolaajentaa ainakaan Kajaanissa. EI ole tarpeeksi ohuita instrumentteja, lääkäri kyselee Oulusta.

Nyt olen särkylääkkeissä, uni tulee...

Jatalle

Jatta, en ole saanut niitä akupunktiojuttua, bitteinä hävisivät pilviin.

tiistai 17. joulukuuta 2013

Verisuonitähystys

Voi itku, kun mua pelottaa.

 Huomenna menen osastolle seitsämäksi aamulla ja saan esilääkityksen. Sitten  minut viedään sängyllä tutkimuksiin, jossa katsotaa jalan verenkierto. Jos on tukoksia, niin tehdään pallolaajennus verisuoniin. Pelottaa kipu, pelottaa tutkimustulos, pelotta tieto, miksei jalka parane, pelottaa nestetuntemus polvessa... kait tieto on kuitenkin parempi kuin laittaa pää pensaaseen ja olla onnellisen tietämätön kaikesta diagnoosista. En voi enää uskotella itselleni, että varvas paranee ajallaan. Ei taida parantua.

Näin aamulla vanhaa ystävääni. Muisteltiin nuoruutta, kuinka oltiin Oulussa, käytiin elokuvissa, ostettiin vaatteita ja kuunneltiin Maarittia. Jutut lähtee siitä mihin edellisellä kerralla jäätiin, taisi olla ainakin kolme vuotta sitten. Ystäväni, ihana, käski minun kipristellä varpaita ja koittaa ottaa palloa kannatukseen. Siinä ääreisverenkiertoa ärsytetään ja houkutellaan kuljettamaan happea tulehtuneeseen varpaanpäähän. Oikeassa olet ystäväni!

Vietettiin  työpaikan uuden kahvion vihkiäisiä. Vatsa oli täynnä herkkuja, ruisnappeja täytettynä lohisalaatilla (pahiksia molemmat), joulutorttua (ei niin pahis), omenoita ja viinirypäleitä (hyviksiä), kun menein Ladylinen reisi, vatsa, peppu -jumppaan. Ikäviä röyhtäyksiä tuli, kun vielä kävelin juoksumatolla ja kävin infrapunasaunassa.

Olenhan jo kehunut, kuinka harmoninen treeniympäristö Ladyline on? Vaalenpunaiset teipit ikkunoissa, kynttilä pöydällä, miellyttävä tuoksu, ystävällinen respa, siisti, kauniit värit, tunnelmallinen musiikki, reippaita nuoria tyttäriä ohjaajina, erimittaisia ohjelmia, paljon vaihtoehtoja,  sauna ja suihkut - kaunista, on niin kaunista, että parituntinen vierähtää helposti.

Vaikka rentouduin, jännitys taitaa palata. Onneksi hallitsen sen ja ihmettelen huomenna mitä oikein tehtiinkään. Ainiin kollegani, siinä vieressä makaajat, dialyysissäolijat, lohduttivat ettei se koske ollenkaan, ihan on kuin hyttynen pistäis - eikä edes niikään lujaa...


sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Pikkujoulut Hyrynsalmella

Munuais- ja maksayhdistyksen pikkujoulut Hyrynsalmella, mukana oli noin 38 jäsentä.  Mukavaa oli, perinteistä; jouluruokaa, kinkkua, laatikoita, herneitä ja sienisalaattia, jälkkäriksi torttukahvit. Joulupukki jakoi lahjoja kilteille, tuhmat saivat tyytyä ilmanoloon. Arpajaisvoittoja oli hurjasti, ensin arvottiin lahjoja, sitten ne jotka eivät olleet saaneet voittoja saivat valita tavararöykkiöstä sopivimmat. Otin paketin kahvia lohdutuspalkinnoksi ja sitten arvallanikin voitin kahvia. 

Laulettiin joululauluja hanurimusiikin tahtiin, toiseksi viimeisenä laulettiin Tipe-tipe, tip, tap. Kerroin, että isäni nimitti minua Tipeksi pienenä. Kerroin, että minua saa nimitellä Tipeksi tai Tiinaksi, kun  ensi vuoden alusta olen puheenjohtaja. Porukat aikoivat nimitellä minua puheenjohtaja Korkealehdoksi, mikä kuulostaa hauskalta.

Sovittiin kahvihetkestä Kuhmoon 15.1.klo 15. Eskonbaariin. Tammikuussa lehdistö tulee mukaan ensimmäisille Kaisankaffeille Cafe Moccaan. Vuosi 2014 on 30-vuotis juhlavuotemme.

Aamulla ehdin olla pari tuntia myymässä tauluja kirpputorilla. Vain yhden myin, vaikka useita ihmiset ihailivat. Eivät kuulema nykyisin osta mitään, ihmisillä ei ole rahaa, kuulin.

perjantai 13. joulukuuta 2013

viikonloppuja

Kiitos viestistä!
Minä myös toivon, että me kaikki saamme kohtuullisessa ajassa uuden munuaisen.
Mikä on kohtuullista, ehkei 17 vuotta kuitenkaan.

Viikonlopulle kääntyneen perjantain myötä, hyvää viikonloppua. Illalla saan nauttia kauppaopettajien kanssa Liekeissä-teatteriesityksestä. Sunnuntaina Munuais- ja maksaliiton pikkujoulut, mukavaa siis tulossa.

sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Minä mieto meikäläinen, totinen toden puhuja

Tämä on niin hyvä, kun Suomi täytti 80 vuotyta Jukka Ukkola lausui.

Kaksipolvinen trikoo eli juhlavala

Minä mieto meikäläinen
totinen todenpuhuja,
enpä liene lipeväinen
itseni ylen kehuja.

Se ei oo Suomessa tapana.

Lienen kaino valkosukka,
harjastukka, jöröjukka,
Jukolan Jussi, polvipussi,
vääränlaisessa puvussa.

Se on Suomessa tapana.

Tai oon Venla valkotukka,
tikkitakki liljankukka
karu kaulimen haltija,
ainainen painonvartija.

Se on Suomessa tapana.

Mitä ne meistä miettinevät,
hekottavat euroherrat?
Kun emme kutsuilla kujerra,
pientä puhetta pakerra.

Se ei oo Suomessa tapana.

Hekottakoot euroherrat
naurakoot selän takana!
Kuunnelkoot ne tosi kerrat
kun on selkoista sananta.

Niin on Suomessa tapana.

Suuni auon aikanansa,
pienet puheeni pakisen,
kun saan kännykän käteeni,
kaukokielen korvalleni.

Niin on Suomessa tapana.

Me emme emmi mämmiämme,
lenkkiämme lämmitämme
asuessamme metissä
surffatessamme netissä.

Suomi on kotisivumme


Jukka Ukkola

Sinistä ja valkeaa

Itsenäisyyspäivän pukuloistoa.
Päreelle maalattuja mekkoja, kiitos ANTELIAS-ANNELI!


tiistai 3. joulukuuta 2013

Pumppuilta

Elääkkö täysillä ja kupsahtaa sitten hautaan, kun voimat ovat ehtyneet ja kreat, kaliumit, ureat ja fosforit yliluonnollisissa luvuissa ja iho keltaisena ketoosista ja jalat turtana neuropatiasta ja silmät sokeina korkeista sokereista ja ääreisverenkierron hiussuonet kalkkeentuneena ja mustat varpaat amputoituneena. Teetkö työtä vuorotta, unohdatko itsesi, romahdatko juuri, kun elämällä alkoi olla merkitys.

Toisiaan tukeva pariskunta oli insuliinipumpun käyttäjien tapaamisessa. He juttelivat ja kertoivat kokemuksiaan. Pariskunnan mies oli menossa jo suoraa tietä hautaan, voimaton ja laiha hän oli. Munuaissairauskin tietenkin ja herra niin huonossa kunnossa, ettei listalle ollut mitään asiaa. Viisi vuotta dialyysissa ja lopulta sisar luovutti munuaisen. Onneksi, uusi elämä alkoi. Mies oli hyväkuntoisen näköinen, vaikka oli niin sokea, ettei pumppua voinut ottaa, koska kontrasti taustan ja mittauskohtien kanssa on heikko. Lisäksi hän käveli katkokävellen. Nyt he olivat naimisissa ja miehelle tuli tuhat syytä elää, tärkein oli oma ihana vaimo!

Metronicin edustaja kävi läpi yksityiskohtaisia ohjeita pumpun monimuotoisesta hyödyntämisestä. Sellaistakin voidaan tehdä, että itse puretaan koneelle basaalit ja polukset suoraan pumpusta, siihen on jo matkanvarrella tallentunut sokerimittaukset - mitään ei tarvitse kirjoittaa paperille. Pumppu on juorukello, mikä olikaan perusannos, paljonko lisäsit, mihin aikaan, teitkö lenkin, olitko uimassa ja mitä söit, karkkia vai pizzan. Kaikki löytyy pumpusta, jos olet muistanut käyttää muistiinpanotoimintoa.

Oli kiva tavata meitä muita, paikalla oli ehkä 12 pumpun käyttäjää, lääkäri ja hoitaja, aviopuolisoitakin. Mukava ilta. Ihan sama mikä se teema on, mutta meidän pitäisi tavata useamminkin. Meillä Munuais-sairailla on Kaisankaffeet tiistaisin, oliskos vaikka Marjon kaffeet tyypin 1 diabeetikoille, joka toinen kuukausi.

sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Dialyysissä

Viime viikolla otin joka aamu Oxinormia jalkojen kipuihin. Dialyysi provosoi jalkani tuskaan, vanhat vaivat polvissa herää elooon. Pari vuotta sitten, kesällä kaaduin pyörällä, niin että polviin tuli ruhjevamm ja kasvoihin samoin. Siitä lähtien polvi on oireillut ja kasvoon jäi arvet.

Oxia pitää ottaa heti alkuun tai ainakin silloin kun hoitoaikaa on jäljellä kaksi, kolme tuntia. Viimeiselle tunnille sitä ei kannata pyytää, koska silloin aine ei ehdi haihtua ja on mahdotonta jatkaa töihin. Oxi on haihtunut kehostani hyvin ja olen ollut reippaassa työkunnossa sinne mennessäni.

Toivottavsti jalkani käyttäytyvät siivosti tänä aamina. 
Kuukausikokeet
otetaan heti aamusta.
Tyypillinen ruokani sairaalassa.

Tänään täytyy moikata vanhaa rouvaa, jonka sääri katkaistiin irti, poikki kokonaan. Loppiviikosta jänellä ei ollut kipuja, mutta kipuläälleillä hänet  oli huumattu.

KAPOVAN kokous

Lauantaina en mennyt hoitoon, mutta olisi pitänyt - vatsa pullottaa. Olenkohan syönyt liikaa vai turvottaako mua? Molemmat - ehkä.

Hoidon sijasta olin KAPOVAn (Kainuun kansanterveys-, potilas- ja vammaisjärjetöjen yhdistys) kokouksessa, olin kokouksen sihteeri ja tulin valituksi hallitukseen sekä yhteen työryhmän.

TutunTuvan tilan ja toimiston sekä keittiön käyttöön tarvitaan paremmat säännöt ja korvauskäytännöt.
Järjestöt ehdottavat tarpeensa ja minä katson koko tilan leiskan. Raamit on tiedossa; rahaa ei ole ollenkaan moiseen projektiin. Mielikuvitus siis käyttöön ja suunnitelma koko tilasta...

Kamalasti tuli lunta, tehtiin lumityöt koko rivitalon alueelta. Siitäpä tuli hyvä mieli!

Hyvä, että aamulla pääsen tyhjennykseen. Ainiin, kuukausikokeet on heti, ennen dialyysia.

Uusi munuainen

Nyt tuli minun vierustoverini dialyysistä, kolmen viikon jälkeen nesteen poistoon. Hän tuli ja vatsassa pollotti kortisonin aiheuttaman turvotuksen lisäksi uusi munuainen. Reipas oli hän, iloinen uuden munuaisen kanssa.

Kävin tänään pitkästä aikaa kävelylenkillä. Tuntui mukavalta, pakkasta oli miinus viisi, ohut lumikerros. Jalkaan ei sattunut, mutta verta siitä tihkui lenkin jälkeen. Puhdistin suihkuttamalla ja vaihdoin uuden siteen - moneskohan lienee ollut?

Lauantaina Tutun Tuvan käyttöön liittyvä kokous, menen mukaan.