perjantai 21. syyskuuta 2012

Tunnelmia hoidossa

Dialyysissä klo 12.45 perjantaina

Aamulla väsytti tulla taas tänne piuhoihin, venytin saapumistani yli yhdeksän ja kävin ostamassa oliiviöljyä ja raejuustoa tullessa. Tarvitsen niitä piristääkseni sairaalan ruokia, vihreää salaattia ja lohta tänään.

Luen opiskelijoiden töitä Moodlesta, Kainuun Sanomia, Hesaria, sähköposteja, Kelan sivuja, verottajan sivuja, nukahtelen, tietsikka meinaa tippua. Saan kohta kahvikupposen vierustoverilta, jonka hoito loppui juuri.

Meno on kuin rautatieasemalla, aamun potilaat lähtevät, heidän paikat puhdistetaan iltavuorolaisille. Siistijät ovat paikalla, iltavuoron hoitajat tulivat ja aamuvuoron kaksi hoitajaa on lähdössä. Makaan omalla istuinpedilläni ja kuuntelen (ainakin kuulen) poliittista keskustelua ja näen  jotain brittisarjaa toisesta TV:stä. Koneenikin huutaa, kun ei saa verta kiertämään, muutkin koneet ilmoittavat summerilla, että hoidot ovat lopussa. 

Tila on pieni ja tiivis. Ympärilläni on tänään lasikupu ja olen omassa maailmassani, yleensä kyllä nappaan kiinni useista  keskustelusta. Kohta rauhottuu, kun lakanat on vaihdettu, tyynyt oiottu ja koneet ladattu uusia varten. 

Iik, nyt kaikki odottavat, että hoitoaikani loppuu. Niin se kostautuu, kun myöhään tulee. Tässä voisi sanoa: Minkä taakseen jättää, sen eestään löytää.

Tunti vielä, pitäisi joutua punttisalille kahdeksi, fysioterapeutti ja fys.ter.opiskelija tulevat sinne. He opastavat minua käyttämään koneita oikein. Opiskelija on innostunut alasta, iloinen ja palveluhenkinen.
Hyvä, että nyt saan opastusta, olenhan käynyt siellä säännöllisen epäsäännöllisesti jo kolmisen vuotta.

Jatkan Moodletehtäviä ja pyydän hoitajilta toisen puolikupin kahvia. siinähän on sitä kaliumia. Tai juon tuon veden.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentoi aina, jos sait ajatuksia tekstistäni.
Niistä olen KIITOLLINEN!