Keskity olennaiseen

Puhuttiin dialysis, että ennen kahvivaunut kiersivät osastoilla. Miten hyvältä tuore kahvi tuoksuikaan, vaikka se oli maksullista, usein kupponen ostettiin. On kuulema dialysis ennen saanut aamukahvin, muttei enää. Nythän me tosiaan saadaan se ruoka. Kai se on niin, että jotain, mitä et voi saada, mieli tekee.

Jatkettiin haaveilemista kahvista, kahvikärrystä, kanttiinin kahvista, kahvimukillisesta, cappucinosta, maitokahvista, munkkikahvista, pullakahvista, termarikahvista ja ajateltiin soittaa kanttiiniin, että tuovat meille kahvit. Mutta miten olis, jos osastolla olisi potilailla oma kahvinkeitin?

Kallehan sen sitten keksi, voisiko Kainuun munuais- ja maksayhdistys ostaa meille keittimen. Kalle aikoi soittaa myöhemmin puheenjohtajalle. No, minä kuitenkin löysin netistä hänen puhelinnumeronsa ja Kalle soitti. Keitin tulee! Nyt täytyy ostaa joku paketti Presidenttiä, suodatinpapereita ja viedä jääkaappiin soija- tai kauramaitoa. Kruunaisko kahvit kaurakeksi?

Käyn ostamassa punaraitaisen mukin, se piristää mieltä ja sopii hyvin villasukkiini. Seuraavalla Ikeareissulla hankin vielä jonkun sievän huovan. Nyt mulla on sairaalan oma, ei mikään kaunotar,  vaikka punainen onkin. Siis ydinasiat kuntoon!