Uuden Vuoden aatonaaton iltana

Tuli mieleen, että pian aloitamme vuoden 2013. Tuo kolmetoista on minulle usein ollut onnen numero, kunpa se olisi myös tällä kertaa!

Launtaina on lauantaitunnelma

Lauantaina parin tunnin hoito.

Viikon saldo dialyysiin liittyen.
kävelyä 28 km
poistoja yhteensä 12 litraa
aikaa hoidossa kulunut  16 h
lounaat: 4x salaatti, 4x raejuusto, 4x puolikas sämpylä, 4x tonnikalaa, 2x kiisseliä, 4x päärynä

Avaruuspeitto oli tarpeen, oli niin kylmä - meillä kaikilla oli. Dialyysissä kova ilmastointi tai talvi tulee sisään kohti meitä heikkoja, kun sängyillä vain maataan puolustuskyvyttöminä. Peitto lämmitti niin mukavasti, että nukahdin pariksi tunniksi. Lauantain hoito oli lyhyt ja vaivaton. Huomenna huilipäivä, tauluja saattaa taas syntyä.

tietokoneen valtaa

Perjantaina
No, niin isohan se poisto oli, että jaloissa ja käsissä oli tuskaa. Sinnittelin lounaaseen asti, mutta sitten sain lääkettä pari yksikköä. Nukutti ihanasti, tunnin tajuttomuus ja tuska oli tipotiessään viimeisellä parilläkymmenellä minuutilla.

Lounasruokaan voisi  kyllästyä, niin samanlainen se joka päivä on. Vihreää salaattia, tomaattia, kurkkua, tonnikalaa tai muna, joskus raejuustoa, aina päärynä ja albrosoija-jugurtti ja harmittavan harvoin kiisseliä.

 Keskustelin joku aika sitten emännän kanssa ja pyysin aamupäivänhoidoille puuroa, mutta sitä en voi saada, koska se on liian edullista. Kaikkien pitäisi saada samanarvosta ruokaa. Pyysin myös soijarouhe tai -lastupataa, kastiketta tai keittoa, mutta enpä sellaistakaan ole saanut. Joskus mielelläni söisin pastaa tai lämmintä kasvissosekeittoa.

Sairaalan ruokatilausjärjestelmä on hankala, siihen on vaikea lisätä potilaan ruokalistaa. Oliko se niin, että vain muutama henkilö voi sitä päivittää. Ennen oli kuulema helpompaa, kun kortille pystyi kirjoittamaan käsin kunkin potilaan erikoistoivomukset. Tietotekniikkaa on tullut helpottamaan palvelua. Asiakkaille palvelu ei ainakaan ole parantunut, mutta huonolla palvelulla on selitys: tietokone!

Yötyöt

Yötöitä; tauluja tulee. Mukava, että on tekemistä, kun kuitenkin valvon. En laita tähän ihan kaikkia kymmentä teosta, joita työstin. Ainostaan yhden taulun rasitus; se on menossa sisareni olohuoneen seinälle.

Eilen hoidosta välipäivä, ostoksilla. Valkeaa maalia, hopeamaalia, hopeahilettä, pronssihilettä, kyniä, tarvitsin täydennystä. Hopeamaali on ihan valkoista, miksi? Onko koostumus muuttunut vai virheellinen? Se on selvitettävä..

Nyt olen lähdössä kävelemään kohti Dialyysiosastoa. Ja toivon, että jalat kestävät isohkon poiston, edellisenä päivänä turvauduin Oxinormiin. Käden hermosärky on innostunut.
Vali-vali, tänäkin aamuna. Ihan pikkuvali vaan.

Ainiin, keksin, että voin huuhdella kylmäsavulohiviipaleet. Suolan määrä tippuu, siitä innostuneena jätin muutaman palasen likoomaan, lisäsin veteen sitruunan mehua ja valkosipulia. Hyvää, eikä enää superpahis.

Tapaninpäivä

Kiitos hyvän joulun toivotuksista täällä blogissa, facebookissa ja sähköpostissa!

Joulu mennä jollottaa, huomenna on Tapaninpäivä. Ennenvanhaan Tapanina ajeltiin reellä, käytiin kylässä ja tanssittiin. Tapanina ilakoitiin hartaan joulun jälkeen. Mitähän ilakointia huominen siis tuo tullessaan? Dialyysi, kävelylenkki, jouluruokien jämät, elokuva, jokohan voisi aloittaa maaluksen, vai pitääkö varoa sotkemasta liikaa? 

Ainakin isoja tauluja pitää maalata lisää, hienoa että joku haluaa jopa ostaa ne. Harkitsen vielä hintaa, tarvikkeisiin menee noin 25-30 euroa ja sitten hinta idealle ja työlle, päätynee sataseen kappaleelta. Sisareni makuuhuoneen seinälle ripustettuun lahjataulut ja pari muutakin. Hänen olohuoneeseensa tuli tilaus, samoin äidin makuuhuoneeseen. Ja sitten on niitä ideoita, jotka odottavat pääsyä paperille ja kankaalle. Valkoista maalia, hopeaa ja kimallushopeaa täytyy ostaa lisää.

Mietin yhtenä päivänä, olenko ennen maalannut? Tein grafiikkaa vuosina 1993-1998, joskus tein kankaanpainantaa, silkkimaalauksia ja mattoja, kortteja olen aina piirtänyt ja sommitellut. Grafiikanlehtiä olen kymmenkunta vuosien aikana myynyt, täytyy sanoa, että ihmiset ovat ihania ja kannustavia, että suostuvat jopa maksamaan töistäni!

Huomista odotellessa. Toivotan hupailua Tapaniin!

pari lahjaa

Amerikkalaiset saavat vasta nyt aamulla joululahjat, kun me olemme jo illalla kaikki avanneet.








Annoin sisarelleni taulun. Toivottavasti hän ymmärsi, että olen ajatellut häntä paljon, kun omin pikkukätösin sen maalasin.Kuvassa siis kolme naista, yksi isompi ja kaksi pientä, isompi taluttaa koiraa.










Äidilleni maalasin kolme taulua, jotka PITÄÄ laittaa yhtenäiseksi kokonaisuudeksi.


























ruokalista:
Soijamaitoriisipuuro + mehukeitto
porkkanalaatikon maistelu dialyysissa, salaatti
kaksi sakaraa joulutortusta, omenakanelihillo
kaksi cocktailpiirakkaa päälle savukalaa

Mummolassa joulupäivällinen:
maistoin glögiä, ei manteleita, ei rusinoita
porkkanalaatikkoa hitusen
siikaa pari ruokalusikallista
intialaista pataa pari kapustallista
tofua ja herkkusieniä ruokalusikallinen
cocktailpiirakka + savukalaa, tosi pieni
uunissa hauduttettuja juureksia; bataatti, lanttu porkkana (näitä äitini oli liotellut 1,5 vrk), niukasti
mansikkakiisseliä alle pulet jälkiruokamaljasta
omena
juustoviipaleita, ihan niukasti ja ohuita oli, ehkä 5
Yösyömä:
salaattia + perunasalaattia, normaali annos
leipä + savukalaa
punaviiniä, sormustimellinen
paistettuja juureksia, haarukalla parin sattuman onkimista
jääpaloja

Sitten voisin kirjoitaa mitä kaikkea en tarjollaolevista ruuista syönyt.
lanttulaatikko
perunat
mäti
graavilohi
kylmäsavustettulohi
lihapasteija
suklaa
kinkku
täytekakku
luumusoppa
luumut
maito
maitoriisipuuro
kastikkeet

Nyt kevytmaitoon tehty riisipuuro on hautunut ja tarjoilen sitä aamupalaksi, ehkä itsekin maistan sitä.
Näyttää kyllä ihan hitusen paremmalta kuin soijanen.

Ihana hoidosta vapaapäivä. Ei dialyysiä siis.

Tietenkin joulukuvia

Tietenkin  Joulukaktus kukkii jouluna.

Ja tulppaanit aloittavan kevään.

Mukavaa Joulua!

Jouluhyviksiä ja pahiksia

Kone ja netti käy hitaalla, varmaan jäässä, kuten minäkin. Päivitykset siksi niin harvassa.

Olen juuri lähdössä dialyysiin, hoidot tänään ja huomenna, Joulupäivä on vapaa, silloin voi keittää riisipuuroa ja nauttia rauhallisesta aamusta. Keskusteluja käydään, tehdäänkö puuro punaiseen vai siniseen maitoon, jos siniseen, niin vaalean vai tumman? Minun puuroni kyllä valmistuu kauramaitoon, vaihtoehtona on  soijamaito tai vesi. Luumusoppa kuuluu pahiksiin niin vahvasti, että sitä minä en syö. Kaneli ja sokeri tai kaupan mansikkakeitto (<10 kcal) puuron kaveriksi, hyvää on!

Vaikka dialyysikaverini kannustaa minua syömään kasvisruualla lihonutta kinkkua, on minusta kinkku kuitenkin niin lihaa, etten sitä nauti. Kalaa ja intialaista kasviskastiketta seuraksi, niin on ollut jo muutaman joulun. Poikani haluaisi pizzaa, kebabia, hornetteja tai ranskalaisia ja hampurilaisen. Hänen mielestään perinteinen jouluruoka ei ole mikään nautinto. Täytyy myöntää, että lanttulaatikon haju ahdistaa enemmän kuin ilahduttaa.

Joulurorttu on vehnäjauhon vuoksi aika hyvä, onhan se rasvainen, kyllä. Joulusuklaa pahis, samoin pähkinät ja rusinat.

Joulumieli hyvis. Joulukirkko, hautuumaakäynti ja joulupukki hyviksiä. Yli kahdenkymmenen asteen pakkanen pahis! Yhdessäolo hyvis!

Nyt hoitoon reippaasti, täytyy muistaa suojata kasvot. Lämpöpuku ja villahuivi hyviksiä.

Hopeiset naiset

Torstain vapaapäivänä nautin, maalasin kolme taulua. Hattupäiset naiset pyörivät päässäni, ne on pakko maalata. En tiedä montako odottaa vielä vuoroaan.

Tanssitytöt

arial

Joulun värejä

Nopeasti hoitoon, parin kilon poisto, kävellen kaupan kautta kotiin, tortut uuniin, suihkuun - voi ei unohdin ostaa glögin, kauppaan takaisin. Kortistelin pöydän, sytytin kynttilät, etsin jouluvaloja ja lakasin lattian. Föönäsin hiukset ja sipaisin ripsiväriä, vertäsin punaisen mekon ylleni.

Pim-pom. Kiva, kun on kiire, jos mukavia ihmisiä on tulossa. Glögille olin kutsunut munuais- ja maksayhdistyksen Kaisankahviporukan. Oli mukavaa huomata, kuinka paljon yhteisiä kokemuksia oli meillä liittyen munuiassairauteen. Kohtalotovereilleni oli jo operoitu uusi munuiainen, miten lohduttavaa on kuulla onnellisia elämäntarinoita. Ihmettelen, miten voi käydä tuuri, että juuri kun elämä näytti hiipuvan ja voimat ehtyvän, tuli ilmoitus munuiasensiirtoon pääsystä. Tai millaisia ajatuksia herättäisi pettymys, jonka yksi mies oli kokenut, tullessaan turhaan Kajaanin sairaalaan odottamaan käskyä matkustaa Helsinkiin. Hänet oli kuulema hälytetty varasijalle, mutta hänen epäonnekseen munuiainen kävi ensisijaiselle saajalle.

Sairaus on voimakas ihmisten yhdistäjä. Tuskaa, iloja, odotusta, toivoa, epätoivoa, onnea ja ahdistusta ymmärretään ja vertaistukea annetaan. Minä olen saamapuolella, varmaan vielä pitkään.

Oma tarinansa kaikilla on. Ihalen tarmokkaita järjestömme aktivisteja, jotka ovat tulleet mukaan miestensä kanssa. Nyt miehet ovat kuolleet, mutta rouvat ovat yhdistyksemme kantavia ahertajia. Upeaa sitoutumista!

Ilta vierähti jutustellessa. Katsoin peiliin, mekkoni oli silittämättä. Ihan rypyssä, mutta punainen. Antoivat minulle anteeksi, kun nöyrästi pyysin.

Kylymenee

Kävelylenkki hoidon kautta töihin ja takaisin kotiin, päivä vierähti.

Poistoja 3800 + 200 koneelle, ajaksi kone ehdotti 4h, hyväksyin. Mutta peruin, koska viimeinen tunti oli levotonta. Polkupyöräily helpotti hieman, samoin 1mg Oxinormia. Hoito keskeytettiin viimeisen vartin osalta. Hoitaja toimi esimerkillisesti ja lopetti hoidon heti pyynnöstni, hoitaja oli nähnyt tuskani aikaisemminkin. Hän sanoi pelkäävänsä kipuani ainakin yhtä paljon kuin minä itsekin.

Askel oli raskas paluumatkalla, onneksi jostain se sinni löytyi ja kotiin pääsin.

Tiistaina hoitoon ja hammaskivenpoistoon. Suuhygienisti kieltäytyi puhdistamasta hampaani, koska en ollut ottanut antibiottia. Sen vaikutus olisi kuitenkin eliminoitunut, dialysoitunut kolmen tunnin hoidossa. Antibiotti on tärkeä ottaa ennen syväpesua, koska hampaista voi helposti lähteä tulehdus verenkiertoon. Ja tulehduksia pitää välttää, jotta pysyy siirtolistalla. Sovimme uuden ajan, ennen dialyysia, mutta vasta tammikuulle.

Kävelin kotiin Teppanasta, nyt jaksoin paremmin kuin eilen. Pidin yllä niin kovaa vauhtia, kuin pystyin, juoksin pakkasta pakoon. Sinnikkäästi se nipisteli kuitenkin reisiäni, onneksi posket olivat turvassa ison huivin alla. Huomenna täytyy vetää lämppärihousut jalkaan.

Ainiin täytyy vielä täydentää päiväkuvausta säätiedoilla. Aamulla oli upea aamuruska, heleänpunainen, purppuran punainen, lila, sinertävä ja lopulta vaalensininen. Päivällä aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja pakkanen nousi liki kahteenkymmeneen. Kylymää, mutta kaunista.

Nauttia vai ei?

Tänään maanantaina 17.12.2012 blogin klikkauksia on ollut 20 085 ja postauksia  yhteensä 208. Mukava, että luet ja kommentoit - kommentteja yhteensä 58.

Viikonlopun virkistys Oulussa, jouluostoksilla -  ilman ostoksia. Zeppelin oli niin täunnä, ettei parkkipaikalle saanut autoa muutoin kuin jonottamalla vapautuvaa paikkaa.  Kiersimme useissa kaupoissa, mutta päätimme tulla ostoksille joulun jälkeen, kun alennusmyynti on alkanut.

Rajallinen raha esti myös lastani haluamasta joululahjoja. Viisaana hän selitti, ettei nyt tarvitse  mitään.
Omituista, yleensä hänellä on ollut lista kalliista lahjoista. Tänä jouluna hän sanoi haluavansa "maailman rauhaa", mutta mietti itsekin, että se on jotain mitä äiti ei pysty antamaan. Kyllä kai lapselle pitää jokunen pikkupaketti kääriä, vaikka pitkät kalsarit ja kirja, suklaarasia ehkä.

Revittelin lauantai-iltana parilla siivulla Polar-juustoa ja puolikkaalla lasillisella valkoviiniä. Aamulla oli huono-olo, pussit silmien alla - turvotti. Nautintoaineeni olivat todellakin rajalliset, niukahkotkin sanoisin. mutta elimistöni ei näköjään siedä juurikaan. Onneksi en syö lihaa, voin vain kuvitella mitä suolainen kinkku tekisi. Perinteisesti savukala on kuulunut jouluun, nyt syöntiä pitää rajoitaa!

Kasvishernekeittoa

Kiitos kommenteistasi Savisuti ja kannustuksestasi sairaalasta tarjotun hoitomuodon kriittiseen tarkasteluun. Muutoksia uskalsin tehdä, kun kuuntelin muiden ajatuksia hoidosta selviytymisestä.
Nyt olo on huomattavasti parempi.

Turvottaa kovasti. Söin kasvishernekeiton lounaaksi. Todellinen pahisten pahis, mutta nyt ensimmäisen kerran söin kiellettyjä herneitä. Keitossa oli rutkasti suolaa, olen narskutellut jääpaloja ja juonut ison lasillisen kylmää vettä ja puolilitraa Fanta lightiä. Aamulla vaaka räjähtää! Kasvishernekeittoa ei enää tarvitse ostaa eikä vamaan herneutäkään.

Söin iltapalaksi Sharon hedelmän, ihana oranssi makea ja pehmeä. Pitäsi kokeilla enenmmän erilaisia hedelmiä tavallisten Royal Gala-omenoiden sijaan. Taidankin huomenna kävellä markettiin hakemaan eksotiikkaa. Joku ostaa perjantaipullon, minä perjantaihedelmät.

Aamulla hoitoon normaalisti ja illalla tyttökaveri tulee yökylään. Pitäsi loihtia sellaista ruokaa, jota ihminen voi syödä.

Joulukortit matkaan

Vapaa päivä, piti käydä Oulussa, mutta tuli pari muuttujaa. Maalauspöydän ääressä siis koko päivä. Flow vei ajan ja paikan tajun, havahduin vasta kun hämärsi niin etten enää nähnyt värejä.

Olen rakentanut työpöytäni olohuoneen nurkkaan. Pöytä on melko pieni kaikkien pensseleiden ja värien 

laskutilana ja kun haluasin käyttää sitä myös piirrustus ja maalauspöytänä, siihen ei mahdu työvaloa. Pohdin erilaisia vaihtoehtoja valonlähteeksi, yksi idea oli kirkasvalolamppu. Lamppu varmaan piristäisi talviankeuttani, mutta alle satasen sellaista ei saa. 

Lähdin paikalliseen Valokauppaan katselemaan vaihtoehtoja - jalkalamppu oli hyvä. Kun vielä löytyi valaistusteholtaan kirkkain kierrelampun kaupat tulivat. Mutta kumpi: musta vai valkoinen sopii olohuoneeseen paremmin? Musta nousee vaalesta sisustuksesta röyhkeästi ja valkoinen valaisee ujona.

Tarvitseeko lampun olla röyhkeä? Koska ei tarvitse, valitsin valkoisen.

Joulukortit ovat tänä vuonna tällaisia. Intohimoni näkyy.

Cupcakes

Kolmelta heräsin ja suunnittelin joulukortteja, mutta mieleeni ei tullut yhtään jouluista ideaa.
Maalasin väriäpaperille -periaatteella ja sain somat jääkaappikoristeet.

Joulukortteja

Psykon tavoitteet

Lensi kaarella ja läiskäytyi lattiaan.

Aamulla sokerit olivat kovin alhaalla, tunsin. Päätin keittää kaurapuuroa, koska se nostaa sopivasti sokereita ja mieltä, Haudutin oikein pitkään ja lisäsin vielä soijamaitoa, että puuro olisi oikein pehmeää, makoisaa vatsalle. Päälle vielä Alprosoijamustikkajuguttia ja sitten pöydän ääreen nauttimaan. Tunsin oloni voimattomaksi ja juuri kun olin miettinyt oikean käden kömpelyyttä, pudotin koko lautasen puuroineen päivineen keittiön matolle. Puuro ja jugurtti lensivät seinään, tuoleihin, lattiaan, jääkaapin oveen - joka paikkaan.

Puuro tuli keitettyä, mutta sokeritasapainoani se ei lohduttanut. Maton nakkasin kylppärin lattialle ja koetin saada kaurapuuroliisteriä kasaan. Luutusin ja moppasin, lakasin ja puhdistin, mutta liisteriä riitti. Miten yhdestä desistä kuivia hiutaleita tulee niin paljon puuroa, että sillä voi luistella keittiön päästä päähän?

Dialyysiin menin autolla, maksoin rehellisesti parkkimaksun. Hoito oli hyvä ja aika kului katsellessani tabista vanhoja TV-ohjelmia. Iltapäivällä kävelin työpsykologin luokse clousaamaan sessiomme. Kolme istuntoa on keskusteltu, moitin psykologillekin hoidon määrää ja ihmettelin tavoitetta. Psykon mielestä tavoite oli saada selkeyttä työtehtäviin ja tukea hoitoprosessin aikana. Yhteensä kolme tuntia!

Lausuntoon, jota häneltä odotetaan, hän aikoo kirjoittaa, että hoitomuodon parantamisen jälkeen Tiina on voinut tasaisesti paremmin. Suosittelen ainakin työkokeilua, ellei jopa osatyöaikaan palaamista. Onneksi psyko ei nähnyt minua toivottomana tai liian pohtivana.

Satuolento

Koko päivä reissussa. Aamulla kävelin hoitoon, painoa oli kertynyt LIIKAA! Poistoa 3500 + koneelle 200, poistoaika 3h 45 min. Taas kone ehdotti aikaa ja tuntui tietävän hienosti. Lopussa levottomat jalat meinasi yllättää, mutta selvisin polkemalla pyörää.

Kävelin ostamaan akryylivärejä, lupasin maalata serkunni lapsille jorain jännnittävää. Poikien mielivärit, samoin kuin oman poikani on limenvihreä ja turkoosi. Niistä sitten inspiroiduin.

Kaupungilta paluumatkalla törmäsin työkaveriin, menimme juomaan kahvit. Kävin vielä Prismasta ostamassa kolme ahvenfittä ja lopulta olin kotona viiden aikaan. Päivä oli pitkä ja kilometreja tuli ainakin 10. Simahdin sohvalle.

Illansuussa viimeistelin luonnoksen, siis triptyykin. Akryylia voi onneksi maalata useamman kerran ja väri on ihanan peittävä,

Auringonvalo auringonkukissa

Kun minä en tästä talvesta tykkää ja kesää niin kaipaan, maalasin auringonkukkia.

Sanoin kerran kukkakauppiaalle, että auringonkukka on munkukka, johon tämä, että nämä ovat kyllä minun kukkiani ja maksavat 5 markkaa kappale.

Auringonkukan värit, kelta-oranssi tuo valoa syyskesään, kesää on vielä jäljellä, valomäärä on tallentunut kukkiin.

Kuuluisimpia auringonkukkia lienee Van Goghin täyteläiset kukkaset. Vaatimattomilta omani siinä rinnalla näuttävät,

Mutta meillä kaikilla on oikeus omiin auringonkukkiimme, on oikeus valita kukan värit kuolleen ruskeasta hehkuvaav oranssiin tai kullan keltaiseen.

Minulle sävyt kuvaavat valon määrän tarvetta. Juuri nyt tarvitsen vahvaa keltaista ja polttavaa oranssia, mietin kun lauantaiaamuna lähes kolmetuntinen poistoja dialysoitiin.

Harjoitelmaa mallista

Tämmöisiä luonnoksia.Ystäväni mies teki useamman torson.Yksi niistä oli hopeanvärinen ja se päätyi syntymäpäivälahjakseni. Torson kauneus muuttaa muotoaan, kun on torso.Dialyysiosastolla näen liikaa amputoittuja raajoja. Ja toisaalta, koen itsekin olevani torso, vajaakuntoinen

suolainen janottaa

Olo on hyvä, vielä kaksi hoitopäivää tällä viikolla. torstai oli vapaapäivä. Hoitotunteja
ma 3h
ti 2,5h
ke 3h
pe 3h
la 2,5h
YHTEENSÄ 14, juuri sopivasti, kun ajatus oli, että 14-15h viikossa.
Ei turvota, mutta tekee mieli suolaista. Ei vedä suonilla, ei kramppaa - siis suolaa pitäisi olla elimistössä ihan tarpeeksi.

Itsenäisyyspäivän aterialla, kun äitini tarjosi jälkiruokaa, minä söin ranskalaisia. Imelää ei tee yhtään mieli, joulutorttu närästää, pulla turvottaa, kaardemumma jää hampaisiin ja tofujäätelö on liian makeaa. Söin kupillisen mansikoita ja vadelmia, ne olivat raikkaita. Taustalle jäi kaipaus suolaisesta, mutta en viitsinyt enää uudelleen aloittaa ruokailua ja nautiskella pannulla paistettua kuhaa. Kotona oli onneksi eiliseltä jäljellä siikafilettä.

Nyt kello on puoli viisi, haen jääpaloja ja yritän vielä nukahtaa. Kello soi ennen seitsemää, vasta sitten keitän munia ja Early Grey teetä. Paahtoleipää ja suomalaista tomaattia, mausteyrttejä, oregaoa ja basilikaa päälle, energiaa saan riittämiin, kävelen hoitoon, jos on alle 20 astetta. Siis siellä varjossa.

päiväkaffeilla taidenäyttely

Miinus kaksikymmentä aamulla ja miinus kaksikymmentäkuusi illalla - väki kylymä, sanoisi isäni. Saman verran plussaa, päivitti serkkuni facebuukissa ja nautti itsenäisyyspäivän suorasta nettiyhteydestä linnan juhliin sinivalkoisessa uimapuvussa. Minulla oli vähän enemmän ylläni!

Itsenäisyyspäivä alkoi imuroinnilla ja vaatteiden viikkaamisella, nautin hoidottomasta päivästä ja hiippailin yöpukusillaan puolille päivin. Katsoin perinteisen itsenäisyyspäiväelokuvan, minulle se on Sibelius. Valse Triste, Finlandia, Andante festivo pauhasivat syntymäpäivää suomalaisuuden. Vähän ehdin maalata, ennen kuin ystäväni miehineen tuli cappucinolle ja katsomaan taulutekeleitäni. 

Tuottelijaaksi arvelivat, jostain näitä hattuipäisiä rouvia ilmaantuu paperille. Tämän Sinisen Ladyn taustatarinassa kirjoitan klassisenkauniista Sinisestä Ladysta. joka on hyytänyt kasvonsa sinisiksi, jottei kukaan näe hänen suruaan. Lady sininen, välillä vähän gininen...

 Maalasin äitini entisellä pihalla olleet pionit. Ohuesta varresta ei juurikaan ole hyötyä, koska kukat ovat upeita, isoja kuin lautaset.

Viime syksynä mummon talo myytiin ja pihan kaunottaret jäivät ostajalle.  Muisto vanhasta pihasta, mutta onni uuden pihan kauniista puutarhasta.

Talven pakkaseen laitankin tähän kuvan mummolan uudesta pihasta.

haittaluokka ei ole invaprosentti

Oma lääkäri kävi kertomassa labrat ja kyselemässä kuulumiset.

Ei enää verenpainelääkitystä, eikä foforisitojaa. Myös nesteenpoistolääkitys lopetettiin, koska nestettä tulee niin vähän pois, vain pari kertaa päivässä toilettiin.

Valkuisen määrä virtasassa oli pienentynyt, samoin urea ja krea, myös kolesteroli. Labralistassa oli kuitenkin enemmän tähtimerkitöjä kuin viitearvojen sisällä olevia lukuja. Yksi liian matala oli hemoglobiini, vain 98. Täytyy taas Eboa pistää hivenen enemmän.

Haittaluokkatodistukseen lääkärini oli epähuomiossa kirjoittanut invaprosentin. Verottajan taulukon mukaan, minulla on useita sairauksia, kuten dialyysi hl 13, joiden yhteenlaskettu haittaluokka on 17 tai 18, kun maksimi on 20. Verottaja kertoo haittaluokan viidellä ja siitä tuleva luku on invaprosentti. Minulla sen pitäisi olla noin 80. Todistuksessani kuitenkin luki, että invaprosentti on 18. Aikaisemmin invaprosenttini oli 40, se johtui diabeteksestä ja sen aiheuttamista muista sairauksista. Uusintakäynti siis verottajalle, korjatun todistuksen kanssa.

Itsenäisyyspäivän päätin jättää väliin, perjantaina ja lauantaina seuraavat hoidot.

Janottaa

Tein pizzaa.

Vehnäjauhoista pohja, päälle tonnikalaa, tomaattia, sipulia, valkosipulia ja raejuustoa. Ei yhtään suolaa, vain tonnikalan ja raejuuston suola, mutta janottaa ja suuta kuivaa. Mistä syystä?

Enkö enää siedä suolaa ollenkaan, kurkkua kuivaa. Turpoaako jalat, tuntuuko neste? Syön jääpaloja ja juon lasillisen kylmää vettä - janotus ei lopu. Mittaan sokerit, ovat korkealla, tarkistan mittarin syötön ja katetrin ihon alle, kaikki kunnossa. Ylimääräistä inskaa kuusi yksikköä, yritän rauhoittua. Janottaa.

Eilen älydialysaattorin myyjä/esittelijä/hoitaja/konsultti oli esittelemässä tehokkaampaa dialysaattoria, sain olla koekaniini. Kahden tunnin hoito poisti kaksi litraa nestettä, kone ilmoitti monenlaisia seurantalukuja, kuten urean poistuman ja nesteen määrän vaihtelun dialyysin aikana. käppyrältä näin, että neste poistui paremmin kun makasin, syömisen aikana istuallani ei poistunut ollenkaan ja pyöräily taas vauhditti poistumaa.

Juon vähän vettä ja huuhdon suuni. Onneksi pääsen aamulla puhdistukseen ja poistoon, pakko ottaa jääpala suuhun.

Keltaista

Tänään oli taiteilun ilta-yö. Akryylivärit ovat vesiliukoisia ja peittäviä, sopivat minulle.

Ateljeesiipi tai paremminkin puuhanurkkaus

Itsenäisyyspäiväviikko

Hyvä hoitopäivä.
Elohopean jähmettyessä mittarin alaosaan, etsin kalsareita ja villapuseroita. Kaksikymmentä astetta tiukkaa pakkasta pakottaa minut kävelemään hoitoon - liian kylmää rääkätä autoa. Yksi karmivampia kokemuksia on istua auton hyytävän kylmään penkkiin, ei siinä auta villahousut eikä fliishuovat.  Peppu jäätyy anivei. Toinen inhotunne talvella on auton puhdistaminen lumesta ja jäästä. Ärsyynnyn molemmista niin,  että mieluummin kävelen.

Kokosin konetta itse ja suunnittelin kolmen tunnin ja kolmen litran poistoa. Kone halusi dialysoida kolme tuntia kaksitoista minuttia, jotta sai kolme litraa poistoa, hyväksyin ajan. Hyvä, että hyväksyin, pahaaoloa ei tullut. Yläpaine oli satasen hujakoilla, mutta pää ei huojunut. Taitaa masiina meleko viisas olla, pitäsi ihmisen enemmän apparaatteja kuunnella. Miltähän näyttäsi  keskustelu vispilän kanssa tai miten sähköhammasharjalle sanotaan, että muistaa käydä jokaisessa raossa ja valkaista  ainakin etuhampaat. Älykoneet ne vasta viisaita ovat, luulen!

Kaikkia tuloksia labroista ei vielä tullut, mutta foforiarvo oli jopa liian alhainen, siis taas tuli tähtimerkintä. Kalium oli viitearvoissa, ureaa ja kreaa samoin proteiineja odotellaan vielä.

Perinteinen piparileivonta itsenäisyyspäiväviikolla.
Taikina muotui ukoiksi, akoiksi ja kukkasiksi.
Oli aikakin puhdistaa pakastin viime joulun jämistä, onneksi siirappisen taikinan käyttöaikaa oli joulukuulle 2013.

Juhlahumua

Työpaikan pikkujoulut perjantaina, Pikkujoulupiknik lauantaina, munuais- ja maksayhdistyksen sunnuntaina.

Voi, miten mukavia työkavereita minulla on, muistin taas kun heitä näin. Tilannekartoitukset ja koulun kuulumiset päivitettiin. Ihmettelen, kuinka he jaksavat kuunnella loputonta sairaskertomustani, kuuntelevat empaattisesti, näyttää, että heitä oikeasti kiinnostaa. Arvostan todella, että jaksatte lukea vuodatuksiani, kiitän, että olette läsnä ja samalla jaatte kokemuksiani. Yritän päivittää blogiani ainakin kolme-neljä kertaa viikossa, että Anu ja Päivi, aamullenne olisi uutisia!

Ruoka: useita kasvisruokia, myös protskua soijaviipaleista, pisteet 9.

Pikkujoulupiknik Oulussa, lavalla ihaltavaa miesenergiaa: Lauri Tähkä, Neljä Ruusua ja mr. Monroe. Hikipäissään herrat hyppivät, juoksivat ja ilakoivat musiikkinsa tahdissa. Mahtava katsoa, kuinka tila ja tunnelma oli heillä hallussa. Virtaa säteili yleisöön, minuunkin.

Ruoka: ei mitään, eikä ollut tarkoituskaan. Ruokineen ja istumapaikkoineen hinta olisi ollut 99. 

Ruokapisteet 10, tädilleni; koko aterialla vain  hyviksiä tarjolla. Kaikki muutkin söivät samaa ruokaa, tosin suolaa näyttivät lisäävän jokainen.

Oman yhdistykseni pikkujoulu oli perinteinen ruokineen, joululauluineen ja joulupukkineen. Tunnelma Sara´s cafessa oli intiimi, tila oli juuri sopivan kokoinen yli neljällekymmenelle osallistujalle. Lähellä toisiamme oltiin, kuten pj. asian kiteytti.

Ruoka: selleri-sipulipaistos, maidoton lanttulaatikko ja porkkanapalasia. Kasvikset olivat maistuvia, mutta en ollut muistanut sanoa, että juureksia pitää liottaa vedessä vuorokauden ajan. Proteiinit puuttuivat, jälkiruuaksi luumukiisseli kuivatuista luumuista, joka menee hivenen pahikseen päin. Pisteet 6, asteikolla 4-10.

Tänä aamuna kuukausilabrat, joten seuraamukset viikonlopun piletyksestä näkyvät jo iltapäivällä.

Etuoikeus työhön?

Esimieheni kanssa keskustelimme jaksasinko palata töihin jo vuoden alusta. Jos hoidot jatkuvat näin mainioina, ehdottomasti jaksan.

Sairasloman alkaessa puhuimme, että saikun voi aina keskeyttää. Lokakuun alussa, jolloin sairasloma alkoi, viestitin esimiehelleni, että haluan miettiä työhönpaluuta jo alkuvuodesta. Sovimme, että pidämme palaverin lääkäreiden kanssa tammi-helmikuulla. 

Menin siis keskustelemaan millaista työtä jaksasin tehdä ja mikä olisi talon kannalta paras tehtävä minulle. Mitä suunnitelmia pomollani oli keväälle? Ihan mukava, että minulla on vielä työpaikka ja voin miettiä avoimesti jaksanko palata siihen.

Työsuunnitelmaa pomoni oli tehnyt syksylle, mutta kevään tunneille oli palkattu sijainen. Toisaalta ymmärrettävää on palkata sijainen, eihän minusta voi tietää, mutta entä jos jaksankin ja haluan palata töihin, voinko sen tehdä? Voiko sijaisen määräaikaisutta purkaa? Kummalla on etuoikeus työhön?

Ja vastaus täytyy etsiä, KGV!

lepo on hyvästä

Kävin esimieheni juttusilla ja kerroin voivani oikein hyvin - pienet poistot ovat mun juttu!

Tämän viikon poistot ovat olleet loistavia. Olo on ollut tosi hyvä koko loppupäivän, olen jaksanut lenkkeillä ja maalata, siivotakin. Aikaa on mennyt, kun päivittäin hoidon olen saanut, mutta se on pieni hinta hyvästä olosta. 

Maanantaina on labrat ja katsotaan riittääkö nämä lyhyet hoidot mataloittamaan fosforiarvoja. Ruokavalio, ruisleivätön ja maidoton, on erityisen tärkeää. Enää en sorru ruisleipään tai tavalliseen jugurttiin enkä jäätelöön, mutta juustoa olisi niin kiva narskutella. Juustoksi käy raejuusto. Sulatettuna vehnäpaahtoleivän päälle se on oikein hyvä, näin uskon! Ja sillä on elettävä. 

PCM-mittaus analysoi lihasmassan rasvan, nesteen ja proteinin. Mittaus tehtiin tällä viikolla. Motivoivaa oli huomata, että neste oli nollilla, rasva oli vähentynyt ja proteiini lihaksessa kasvanut. Aika ihmeellistä protskujen kasvu, koska dialyysi syö nimenomaan lihasta ja proteiniinina siitä. Olen kyllä skarpannutkin, tonnikalapurkki päivässä takaa jonkin verran protskujen tarpeesta. Olisikohan lenkkeily ja lepo sairaslomalla auttanut?

Salapoliisin hommia

Haittaluokkani on 17, kun maksimi on 20. Mitä ihmettä teen sillä tiedolla?

Haittaluokkataulukon mukaan dialyysi on 13, kun minulla on muita diabeteksesta johtuvia sairauksia, on haittaluokkani yhteenlaskettuna on 17. Soitin verottajalle, kun nettisivuilta löysin vinkkiä mahdollisesta verovähennyksestä. Verottaja kertoi, että haittaluokka kerrotaan viidellä ja siitä määräytyy invaliditeettiprosentti, minulla se on 85. Aikaisemmin se on ollut 40.

Invaliditeetti prosentin perusteella saan varovähennyksiä palkkatuloista kunnallisverotuksessa ja muusta tulosta valtion verotuksessa. Invaliditeettiprosentti on niin suuri, että saan myös oikeuden paikoittaa auton invalidipaikalle ja käyttöveroa ei tarvitse maksaa.

Miksihän tällaista todistusta en saanut jo automaattisesti? Sosiaalihoitaja kertoi vain sairaalan maksukatosta, ei haittaluokasta. Sairaalan pysäköinnin sihteerillä ei ollut mitään neuvoa kun moitin pysäköintivirhemaksuista.

Mitenkähän ihmiset, jotka ovat sairaita jaksavat etsiä kaiken tiedon? Tai jos onsairas ja vanha, kuka pitää puolia, kuka opastaaa? Itse vannon google nimiin. KGV!

Välillä luovuus peliin

Kultainen. keltainen

Hienohelma 

Vuoristorata

Perjantaina kolme tuntia ja kolme litraa poistoja. Tasainen hoito, kaikki hyvin. Illalla jaksoin käydä pikkujoulukauden avaamassa, kuhafile salaattipedillä maistui. Unohdinko mainita vähäsuolaisuudesta? Ilta olisi voinut jatkua tangokuninkaallista ihaillessa, mutta Vain elämää -iltasdun jälkeen nukahdin.

Lauantaina tarkoitus oli kahdelle tunnille ja kahdelle litralle. Puolituntia ennen loppua oloni romahti, tuska selässä, päässä, jaloissa, henki loppuu... Hoitajat irroittuivat minut heti koneesta, toinen hieroi selkääni, sain happiviikset. Sydänkäyrä oli kuin vuoristorata, printti ei edes mahtunut paperille. Taustalla kuitenkin tasainen rytmi, analysoi sydänlääkäri ja päästi minut kotiin.

Jälkipuinti:
Oireet viittaavat kuivumiseen, pahoinvointi ja heikko-olo, verenpaineen lasku, oksentelu.
Liian iso poisto, tavoitepaino täytyy olla 71 kiloa, ei 70 tai 69, johon kuvittelin tähtääväni.
Siis kohtuullinen, mieluummin liian pieni kuin iso, poisto.

Jostain luin, että kuivuminen voi johtaa stressitilaan, shokkiin ja jopa kuolemaan. Liekö silloin kysymys pitkäaikaisesta kuivumisesta, vai voikohan myös lyhytkestoisessa kuivumisessa ihminen shokkiin mennä? Oppia täytyy vielä näistä kokemuksista.

Maanantaina kolme tuntia ja inhimillinen poisto. Olen jo avustavasti kasannut konetta, yhdistellut letkuja, mutta itse en pistä.

Rahat riittää

Suomessa on hyvä sairastaa, Kajaanissa aivan loistavaa. Mitään hoitoa ei jätetä tekemättä, vaikka rahaa ei olisikaan.

Kuuntelin valaisevan esityksen sosiaali- ja terveyspalveluiden johtajalta Kainuun maakuntamallikokeilun taloudesta. Olisipa hauska tietää mitä kainuulaiset ajattelevat mallin onnistumisesta ja mihin faktoihin heidän käsityksensä perustuu. Yhteiskunnalle on edullisempaa hoitaa terveyttä kuin sairautta. Omahoidolla ja sairauksien ennalta ehkäisyllä säästetään varoja meille, jotka tarvitsemme elämää ylläpitävää hoitoa. Iso kustannustekijä on Helsingissä ostopalveluna tehtävät elinsiirtoleikkaukset, munuaisensiirtoleikkaus maksaa useita kymmeniä tuhansia.

Jos edullisuus olisi ainut kriteeri kenet voi hoitaa ja kenet ei, olisi kovin ikävää, jos joulukuussa minulle sanottaisiin, että nyt ei ole enää rahaa hoitaa sinua, kun budjetti on ylitetty. Tai, jos haluasin matkustaa, ei olisi rahaa ostaa hoitoa muilta paikkakunnilta, puhumattakaan jos elinsiirto evättäisiin rahapulan vuoksi.

Toinen esitys määritteli kainuulaisten terveyden tilaa. Vaikutelmaksi jäi, että kainuulainen on lihava, huonosti koulutettu, saa toimeentulotukea, tupakoi ja juo viinaa. Huolestuttavaa on, että kakkostyypin diabetestä sairastaa yhä enemmän nuoria, jopa lapsia. Kainuulaisten synnyttäjien painoindeksi on maan korkein, äidit sairastuvat kakkostyypin diabetekseen useimmin kuin maassa keskimäärin.

Liikunta, terveellinen ruoka ja säännölliset elämäntavaat ovat voimaksi meille kaikille. Itselle nuo perusajatukset ovat iskostuneet päähän jo diabetekseen sairastumisen myötä. Muistan katselleeni Diabeteskeskuksessa miten ykköstyypin diabetesta sairastavat olivat tottuneet kontrolloimaan  syömistään ja lenkkeilivät ruuan jälkeen. Kakkostyypin diabetesta sairastavat koittivat innostua jumpasta, rasvattomasta ruuasta ja yrteistä, he olivat etsimässä täyttä remonttia elämäntapoihinsa. Onneksi olivat muutoksen tiellä!

Perhepalvelujohtaja kiteytti:
ennen ei ollut varmaa saiko ruokaa, mutta liikkua piti,
nyt saa ruokaa, mutta ei ole varmaa pitääkö liikkua.

Hammaspeikko

Helppo hoito. Otettiin vain 3 litraa neljässä tunnissa. Ei koskenut mihinkään, polin pyörällä, luin ja katsoin läppäristä KIMMOn.

Hammaslääkäri teki tarkistuksen - ei reikiä, hampaat olivat puhtaat, mutta hieman erroosiota havaittavissa. Kasvisruoka vie kiilteen ja jynssään sähköhammasharjalla liian lujaa. Pitäisi antaa vain harjan tehdä töitä ilman oman käteni liikettä tai painamista. Kun pohjalla on toiminta ja tekeminen on vaikeaa vain lepuuttaa harjaa hampaissa ja ikenien rajalla.

Eikö hampaiden pesu ollutkin aktiivista toimintaa? Suu vaahdossa harjaksia kuljetettiin ylös-alas, eteen-taakse. Silloin lapsena, jolloin hammasmukissa luki:

           Harjaa hampaa,
huuhdo suu
                                             Hammaspeikko lannistuu.

hammaskeijuja

Kiitos kotikone-kommentista.
Alan taipua siihen, vaikka olin sitä mieltä, ettei koti ole sairaala. Nyt ensi viikolla aloitan opettelemaan koneen käyttöä ja neulojen pistämistä. Aluksi saan käydä sairaalassa ainakin viitenä päivänä viikossa. Kurjalta tuntuu jatkuva sairaalassa olo. Lyhemmät hoidot helpottavat oloani, uskon niin. Sillä voimalla nyt mennään.

Tänään vihdoin otettiin pojaltani rautojen pidikkeet suusta, edellinen käynti oli vuonna 2010. Vuonna 2008 raudat laitetiin oikaisemaan alapurentaa. Hänen ei enää tarvitse pujoittaa kielen kärkeään rautalenkin sisälle, vaan leppoisasti saa kieli loikoilla.

Itsellä huomenna tarkastuskäynti ja sitten hammaskiven poisto. Poika sai luvan tarkentaa hampaiden puhdistamista, sähköhammasharja vaatii aikaa ja systemaattista harjaamista - pelkkä hutasu ei riitä.

Ostin pohjakankaan ja akryylivärejä, pensseleitä ja maalia minulla on ennestään. Katsotaan mitä osaan tai osaanko mitään.

100

Sadas kerta dialyysia, jonka kunniaksi tarjosin vaaleanpunaista Ambrusiakakkua. Makeaa pahista.

Kauhusta kankeana

Jäinkö jyrän alle?

Perjantain dialyysi oli katastrofi.

Liian iso poisto, liian matala verenpaine, liian levottomat jalat, tuskainen kutina, värinä ja säpinä - koko vartalo, elimistö, kiireestä kantapäähän TULESSA. 

Huusin tuskasta, häiriköin koko osastoa, itkin ja vaadin lopettamista. Ei, eikai minua ole tuomittu kidutukseen? Eikö minulla ole oikeutta sanoa, milloin menee yli? Itkettää ja koskee vieläkin koko ihmisyyteen. EI, nyt saa riittää!

Kirjoitan kirjeen lääkärilleni ja ehdotan - ei en ehdota - vaadin seuraavaa:

1. hoidon pituus max 3 tuntia

2. minulla pitää olla oikeus lopettaa hoito kivun ollessa liian iso

3. jos hoito keskeytyy, sitä jatketaan seuraavana päivänä

4. suunnitellaan aikataulu niin, että hoitoa on viitenä päivänä viikossa 2,5h- 3h

5. saan tarvittessa lääkettä niin paljon kuin tarvitsen

Tärkeintä on, että olen itse asiantuntija omasta hoidosta ja kivusta!

Sekavaa

Miksiköhän työterveyspsykologia tapasin?

Tänään oli toinen istunto, kesto 40 minuuttia. Ensimmäinen (1,5 h) oli ollut noin kolme viikkoa aikaisemmin ja viimeinen, siis kolmas puolituntinen oli vielä luvassa joulukuussa.

Ensimmäisessä tapaamisessa olin kertonut sairastamisesta, töistä, kevään kuvioista ja syksyn sairaslomasta. Kuvittelin, että tänään olisin spekuloinut psykologin kanssa jatkoa ja jaksamista, tunteitani ja olotilaani. Mutta istunto oli ohi ennen kuin ehti alkaa. 

Kerroin väsymisesta, joka monesti hoitopäivinä vallitsi. Mietin muita työtehtäviä AMKissa tai muissa työpaikoissa, kerroin opo-koulutuksesta ja halustani tehdä enemmän tutorointia tai opon töitä. Mietin taloudellista tilannettani, eläkkeen suuruutta ja pohdin sairaspävärahan niukkuutta.

Psykologi kysyi, mitä sain töistä, jos taloudellisia arvoja ei oteta huomioon. Opiskelijat antavat voimaa, minua ilahduttaa, jos joku on oivaltanut jotain. Yhdessä oppiminen on hienoa. En ole ankara, ennemminkin kannustava, innostun jos opiskelijat menestyvät jatkossa. Kommentteja psykologilta en saanut.

Jatkoin vielä omia pohdintoja kroonisen sairauden haitoista ja laskeskelin rivitalo-osakkeen myynnistä tulevaa rahaa. Heitin ajatuksia asumisesta Kainuun ulkopuolella ja helpoista sisustusalan töistä. Kiteytin maailmani juustokakkuun, joka hyllyy kun siihen koskee. Tutisee ja värisee, jatkaa liikettä vieläkin, vaikka ärsykkeet ovat kaukana.

Sekavaa on, kovin on sekavaa, tuumasi psykologia ja antoi minulle uuden ajan. Niinpä kuulostin, sekavalta. Jaksanko keväällä töissä, kuka takaa, että jaksan. Uskallanko aloittaa työssä, jos vaikka uuvun sitten? Entä jos hermokipu palaa ja levoton jalkatwisti estää nukkumasta yöllä. 

Ikävä, kun en ehtinyt balansoida ajatuksenkulkua, vaan asiat jäivät ilmaan. Ihan sekavaan olotilaan, onnellisen sekavaan!

oikeus jja mahdollisuus

Onko minulla oikeus VALITTAA?
           "                huutaa läheisilleni?
            "                                  olla ahdistunut?

Onko minulla oikeus VALITTAA?
              "                     sanoa, etten koskaan totu?
               "                                                 vaatia ymmärrystä?

Minulla on oikeus TUNTEA!
                   "                      kipua.
                    "                            itseinhoa.

Minulla on oikeus TUNTEA!
                     "                       itsesääliä
                     "                                    kateutta.

Minulla on mahdollisuus kokea TOIVOA!
                      "                                        odotusta.
                      "                                                   onnistumista.

Minulla on mahdollisuus kokea TOIVOA!
                      "                                           valoa.
                      "                                                   huojennusta.
                                                                     



















                         

Maailman diabetespäivä 14.11.

Varmaan juuri Diabetespäivän kunniaksi, diabetekseni muistutti olemassaolostaan.

Olen keskittyneesti kirjoittanut dialyysista ja toimimattomien munuaisten aiheuttamasta turvotuksesta, päänsärystä, levottomista jaloista ja kutinasta. Olen valaissut elämääni munuisen korvikkeen kanssa, hermokivuista ja onnettoman tuntuisilta sairaalatunneista. Olen jakanut ruokani hyviksiin ja pahiksiin, unhtanut täysjyvän, maidon ja juustot. Olen kertonut olevani uupunut ja nyt jopa työkyvytön.

Vaikka elämääni ylläpidetäänkin koneellisesti munuaisten osalta, kunnioitan insuliinin keksijöitä. He mahdollistivat minulle elämän jatkumisen senkin jälkeen kun parantumaton diabetes minussa yli kolmekymmentä vuotta sitten diagnosoitiin. Luvalla sanoen insuliinin myötä olen saanut elää lähes normaalia elämää, olen voinut opiskella ja tehdä töitä,  ja solmia ystävyyssuhteita - niin paljon olen saanut elää ja kokea!

Juuri tänään sokerit olivat aamulla koholla, söin kaurapuuroa ja laitoin pumpusta lisää kolme kaurapuurolle, kolme soijajugurtille ja neljä lähtöarvolle kuusitoista. Kävelin dialyysiin ja sokerit mitattiin, tai niitä ei voitu mitata, kun mittari tervehti Hi. Yli asteikon, joka loppuu kolmeen kymmeneen. Ihmettelin, mutta tarkistin katetrin joka vie nesteen ihon alle. Katetrissa oli suorakulma, inska oli siis jäänyt jonnekin matkalle.

Hoidossa sain insuliinia piikistä, ennen lounasta sokerit olivat laskeneet yhdeksään. Hyvä muistutus tämän merkkipäivän syystä!

"Maailman diabetespäivää vietetään joka vuosi 14.11. Päivä on insuliinin toisen keksijän Frederick Bantingin syntymäpäivä. Teemapäivän taustalla ovat Kansainvälinen diabetesliitto IDF ja Maailman terveysjärjestö WHO."

Hypistelyä vapaapäivänä

Kiitos, jaksaa, jaksaa - ku ei muuta voi!

Ihmisten ilmoille, muuten tuntuu että mökkiytyy.

 On niin paljon sairaalapäiviä, että välillä on käytävä muualla. Sairaalan istuinsänky lannistaa minut, mutta tänään ajelin Ouluun ihmisten ilmoille. Vaatekaupoissa oli mukava takkeja ja mekkoja sovittella. Mitään ei tarvinnut ostaa, mutta on kiva kosketella, katsella ja aistia värejä ja muotoja. Hypistelytarve tuli tyydytettyä, kahvit kaupungilla nautittua ja pojalle mäccärieväitä tuliaiseksi tuotua.

Taas niitä pieniä mielenipahoittajia, tai lista voisi olla myös Ei mennyt niin kuin Strömsössä -otsikon alla. Astiantiskauskoneen poistopumppu ei poista vettä, vaan vesi valuu koneen raoista lattialle. Teepannun mekanismi aukesi. Eikä Tabillä pääse nettiin vieläkään.

Monta hyvää

Hyvä Päivä!
Kävelin hoitoon, jalat olivat kiltisti koko hoidon ajan. Käteen ei koskenut ja olin valppaana, etteivät sokerit mene liian alas, jolloin olisin saanut päänsäryn. Kotiin tullessa olin virtaa täynnä ja leivoin sämpylöitä ja vaniljapullia. Osasin tehdä pehmeitä, kun katsoin ohjeita poikani Kotsan kirjasta.

Hallittavissa olevaa mielipahaa tuli parista asiasta. Samsungin Galxy Tab ei suostunut lataamaan mitään Katsomon ohjelmia. Näyttöön tuli lataan-teksti, mutta ikuna ei mittään auennu. Aika hoidossa meni torkkuessa ja kankeilla sormilla tekstiviestejä lähetellessä. Kosketusnäyttö kännykässä ei todellakaan ole mun juttu!

Toinen mielipahaa aiheuttava oli jääkaapin hyllyn sortuminen, kun sen muoviosat halkesivat. Tuo kylmäherra on ollut todella oikukas. Ensin katkesivat sokkelin muoviosat, sitten murtuivat ovenkahvat yksi kerrallaan, kohta sisuksen kippiovi meni palasiksi ja nyt lasihylly, minkä olin jo toiselta puolen teipannut. Joku on vialla laadussa tai mun voimissa.

Ja vielä hyvän päivän listaan.
Ihanaa, sataa vettä! Sateessa on niin kiva kävellä.

Homogeniaa, ei hegemoniaa

Ihan pakko ottaa kantaa Kainuun Sanomien kolumniin, jossa kirjoittaja havaitsee vihaisia lintuja kaikkialla. Niin minäkin. Vaikka Angry Birds kahvista saisi siivet, kiihdyn aina kun käyn marketissa ja huomaan loputtomasti punaisia lintuja. Suomi todellakin on yhden ajatuksen maa.

Unikkokuosi oli minulle iloinen värimaailma 1980-luvulla. Ensin oli verhot, lakanat, pöytäliina, isounikko, pikku-unikko, keskikokounkikko, sitten pikku pussi, takki, hattu, päiväkirja, hame, housut, mekko, kengät, lasit, vesikannu, laukku ja lopulta tutti, maitopullo, tietokone ja kuplavolkkari. Sanotaan, että design menettää glamourinsa, kun se keskiluokkaistuu. Unikkoa oli ja on vieläkin kaikkialla. Hohto häviää, yllättävyys katoaa.

Toinen design-tuoteperhe saa minut punaiseksi, jopa äkäisemmäksi kuin nuo lentävät oliot. Muumit! Iiittala on painanut muumeja saksiin, kattiloihin, laseihin, lautasiin, mukiin... kaikkialle ja jokapaikkaan. Etsin sellaista kattilaa, jonka voisin nostaa pöytään, värikästä tai mustavalkoista. Löydän vain muumeja, muumimammoja tai pikkumyitä kattilan kyljistä.

Kun ihmiset on kyllästetty muumeista ja unikoista, tehdään se nyt näillä lentävillä ja vihaisilla. Tämä meillä Suomessa osataan totean ja nappaan Xelitol-jenkin, Angry Birds -purkkapussi on vieläkin ostamatta.

Kuuskyt päivää olen turvassa

Sosiaalihoitaja oli mukana, kun eilen tapasin psykologini. Keskustelimme taloudellisesta turvasta, jos joudun vielä vuoden vaihteen jälkeen olemaan sairaslomalla.

Olen varmaan aikaisemminkin kirjoittanut rahasta, jonka ihminen voi saada sairaana.
60 päivää normaali palkka (minulla 50%, koska olen puolella työajalla+ eläke)
120 päivää 2/3 palkasta (minulla 50%:sta palkasta+eläke)
vuodenvaihde nollaa tilanteen.
60 päivää normaali palkka, kuten edellä
120 päivää 2/3 kutemn edellä.
Töitä pitää tehdä välillä, muuten katsotaan sairasloman johtavan täyseläkkeeseen
ja maksetut liian isot palkat joudutaan perimään takaisin.

Jos tuon 120 päivän jälkeen joutuu sairaspäivärahalle, kuukausiansiot jäävät pariin kolmeen sataan. Eläke on koko ajan vakio.

Sosiaalihoitaja lohutti, että kyllä ihmiset voivat sairastua, eivätkä silti menetä asuntoaan. Tehdään järjestelyjä, jos tuo sairauspäiväraha toteutuu. Lohduttavaa!

Pyysin kuitenkin kiiteistövälittäjää arvioimaan asuntoni, josko keskustasta saisi edullisemman ja ehkä vähän pienemmänkin kodin. Kävin katsomassa sen verran pikkuruista kolmiota, että tunsin oloni jättiläiseksi. Ei se ollut ollenkaan sopiva. Kun omaa kotia on muokannut itselle sopivaksi, siitä on tullut helppo.

Takapihan mansikkamaa ja ruusutarha huutavat jo ikävää! Mietin, pärjäiskö kaupungissa ilman parveketta?

Nostalgiaa

Ollaan samassa lehdessä Anu Pentik ja minä.

Diabetes-lehdessä on haastattelu minusta otsikolla:
Hyvinvointi ykkössijalle munuaissairauden hoidossa

"Dialyysihoitoa saava kajaanilainen opettaja sanoo, että ihmisen hyvinvoinnin pitää olla munuaissairauden hoidossa ykkössijalla. Vasta sitten tulevat numeeriset tavoitteet. Kainuun keskussairaalan nefrologian osaston ylilääkäri Kristiina Kananen korostaa, että munuaissairaan diabeetikon hoito pitää olla kokonaisvaltaista: siihen pitää kuulua sokeritasapainon, verenpaineen ja kolesterolin hoidon lisäksi myös aineenvaihduntaongelmien hoito, eikä potilaan henkistä jaksamistakaan saa unohtaa." Diabetes 8/12

Useita puhelinsoittoa, sähköpostiviestejä ja facebook-kommentteja tämä juttu poiki. Blogissa on viime aikoina ollut 150 - 200 kävijää/ päivässä. Mukava huomata, että matkanvarrelta on kohtalotovereita ja terveitäkin (jopa!)
tarttunut elämääni. Kiitos siitä teille!

Kun minä olen sukuni ainut tyypin 1 diabetesta sairastava, on Anu Pentikäisen tyttären viidestä lapsesta kolmella todettu ykköstyypin diabetes.
Sairastuttuani 80-luvulla lääkärit kysyivät ainakin kymmenen vuoden ajan jokaisella polikäynnillä, miten sairaus alkoi ja onko suvussa diabetesta. Lienee todistettu, että ne joilla on suvussa diabetesta, on suurempi riski sairastua.

Alkuaikoina lääkärit vaihtuivat ja itsekin muutin, siispä sairaalatkin vaihtuivat.
Pelkäsin polikäyntejä, tiesin, että hoitotasapainoni ei ollut huippua. Insuliinia pistin joka ilta ja aamu, koetin syödä säännöllisesti ja liikkua. Äiti osti minulle hienon verensokerimittarin kahdella tuhannella markalla. Mittari oli hidas ja kankea, kookaskin, mutta sillä pystyin tarkistamaan sokerit. Kurjaa oli vain se, ettei raketti-insuliinia ollut olemassa. Jos totesin sokerit korkeiksi, hoitokeinona oli lenkkeily ja jumppa, juoksu ja liikunta, ulkoilu tai uinti.

Polikäynnit olivat pelkkää huijausta. Aamulla ennen lääkäriin menoa kävin labroissa ja sain sen hetken tuloksen. Valkoisia valheita sinkoili suustani, kun yritin selittää korkeita arvoja. Jos sokeri oli lähellä kahtakymmentä, jouduin harmikseni osastolle "tasapainottamaan sokereita".

Tärkeintä tasapainon löytymisessä oli ruuan, insuliinin ja liikunnan yhteensovittaminen. Osatolla sain olla omissa vaatteissa ja  liikkua, ulkoilla ja reippailla vapaasti, mutta ruoka-aikaan oli oltava osastolla. Verta valutettiin labroihin kymmenkunta kertaa päivässä, tosin sormenpäästä puristetiin vain ohuen pillin täydeltä.Yleensä balanssi löytyi viikossa.

Kyllä tasapainotuksesta oli hyötyäkin, mutta kun kaikki perustui säännöllisyyteen, kontrolliin, kurinalaisuuteen, ehkä ennakoimiseenkin, oli diabeteksen hoito silloin vaikeaa.

Kristiina. nykyinen lääkärini, tiedusteli viime viikolla, olinko sopeutunut jo dialyysiin. Mumisin vastausta, kun hän jatkoi kysymällä olinko sopeutunut diabetekseen. En tiedä, dramaattista kapinaa en kokenut, itkemään en ryhtynyt. Muistan ajatelleeeni, ettei sokeri ole ongelma, enhän karkkeja koskaan niin hirveästi ole syönytkään. Miten köyhästi saatoinkaan ajatella? Jos olisin tiennyt ja ymmärtänyt mihin kaikki johtaa, en olisi missään nimessä hyväksynyt edes diabetesta. Olisin kapinoinut vielä enemmän, riehaantunut vallan!

Hauska juttu elo-syyskuulta vuodelta 1980, muistui mieleeni, kun luin Diabetes-lehdestä nuoresta diabeetikosta. Kun diabetekseni todettiin, sisarukseni lupasivat kannustaa minua hoitamaan itseäni ja aikoivat syödä karkkia, niin etteivät anna minulle. Söivät karkit itse, vaikka kuinka olisin pyytänyt. Sehän oli erinomainen kannustus, erittäin konkreettista.

pumppua ja painetta

Verenpaineen seurannassa dialyysin välipäivinä 120(max)/68(max). Tarkistetaan lääkitys tällä viikolla, sanoi Turo-lääkäri.

Sain tänä kesänä insuliinipumpun. Kapinani ikääntymistä vastaan lasvaa, sitä ilmaisen pinkillä värillä!

vasta-aineet

Ei! Tätäkö tämä on loppuelämä?

Kun olen aiemmin saanut verta matalan hemoglobiinin hoitoon, elimistöni vasta-aineet ovat koholla. Joten todella hyvää tuuria tarvitaan, että sopiva munuainen löytyy. 

Verestäni pitäisi ottaa ristiinkoe verrattuna mahdollisiin siirrännäisiin. Ymmärtääkseni kokeita pitäisi ottaa useista mahdollisista, jotta sitä parempi olisi löytää sopiva. Kysyin lääkäriltä mahdollisuutta jouduttaa siirrännäisen saantia, koska hoitoni ovat niin tuskalliset ja koska diabetes jäytää muutenkin elimiä. Eipä se liene mahdollista. 

Mutta ratkaisuna voisi olla useampi hoito, suorastaan joka päivä, kahdesta kolmeen tuntia kerrallaan. Onko reilua?

lisää lääkettä

Kenelle sitten, jos ei sairaalle on lääkkeet tarkoitettu?

Pari tuntia meni loistavasti, mutta sitten näkyi vasemmalla silmällä sahalaitoja, värivaloja ja salamaniskuja. Kipu oli silmänpohjassa, siristin silmiäni ja sain jääpussin otsalle. Johtuiko paine silmistä, kaihista, leikkausarvista, laseroinnista vai dialysoinnista?

Puristin silmää kiinni ja voihkin. Kun edelliseen kipuun oli yritetty Diapamia, joka ei auttanut ja Tramalia, joka vei verenpaineet ja järjen, mietin mitä nyt avuksi. Panadol oli liian mieto. Taistelin kylmäpussin ja otsahieronnan avulla, turhaan.

Sain lääkäriltä avuksi jälleen Oxinormia, säännösteltynä 2 milliä. Onneksi kipu muuttui siedettäväksi ja poistui nopeasti kotiin tultuani.

Ikävä pyytää oikeata lääkettä, kun oma lääkärini pelotteli riippuvuudella. Eivätkö hoitajatkaan sitä mielellään anna, mutta onko pakko tuntea kipua? Miten paljon minun on vain siedettävä kipua? Kohta pelkään hoitoa.
Sanoisinpa, ettei ole reilua!

Mukava yllätys, työkaverini soitteli. Tuli ikävä työyhteisöä ja tervettä arkea!

Ei ole lääkitys kohdallaan

Piti matkustaa Kuopioon.
Piti osallistua työpaikan kokoukseen.
Piti lenkkeillä ja mennä jumppaan.

Niin piti, ei jaksanut.

Pyörrytti,
          huippasi,
                        oksetti.

VäS tYtTÄääää.

Verenpaine ma
                      ta
                         la
                            na.

Iltasatu

Olen kuin pikkulapsi, haluan iltasadun, läppäriltä viihdettä. Hyvä mieli tulee Solsidanista ja Vain elämästä.

Solsidan on lämminhenkinen ruotsalainen komediallinen draama. Viime yönä nukahdin viimeisen jakson saattelemana. Ohjemassa naapurusto muodostaa hauskan yhteisön, jonka vuorovaikutustilanteisiin on käyketty huumoria. Ilalla hihittelin aviomiehelle, joka piti vaimoaan niin täydellisenä, että kuvitteli naapurinsa hakkailevan tätä. Upea ajattelu miehellä, tosin lähialueen muut miehet kokivat naisen ylipirteänä ja tungettelevana. 

Vain elämää -musiikiohjelmassa artistit isännöivät vuorotellen yhden päivän. Muut taiteilijat laulavat isännän kappaleita ja osallistuvat isännän laatimaan ohjelmaan. Hienoa huomata, kuinka kaikki keskittyvät isäntään. Kollegat ovat kiinnostuneita hänestä, hänen elämäästään, menestyksestä, lapsuudesta, harrastuksista ja intohimoista. Osallistujat kokevat isännän tarinan ehkä peilaten omaansa tai ihaillen hänen moninaisuuttaan.

Sydämmellisyys huokuu. Erinin silmät loistavat, kun hän pää kallellaan keskittyy kertomukseen, Cheek räppää suu hymyssä, Kaija Koota jännittää, Katri Helena on niin järkevä, Negativea ei olisi ilman Neumania  ja Jari Sillanpään kyynelkanavat solisevat vuolaasti jokaista tähteä kuunnellessa. Osallistujat kuvaavatkin liikuttumista "jarina". Nyt tulee ihan jarit ja kyyneleet valuvat poskille. Hetkessä itketään ja nauretaan, tunteet ovat sallittuja.

Vaikka ohjelmat noudattavat käsikirjoitusta, minulle ne ovat ihana iltasatu! Siis olen kuin lapsi, sama satu joka ilta, niin että osaan ne kohta ulkoa.

Diapamia kokeeksi

Jälleen tuska, levottomat jalat ja paha mieli. Otin Sifrolin, vaikka lääkäri arveli sen dialysoituvan. Se tietenkin haihtui, ennen kuin rauhoitti jalkani.

Sätkin ja rytkin, poistoa pienennettiin, kierroksia pienennettiin. Ei auttanut, tuskainen olo jatkui. Lääkärini lupasi nestemäistä Diapamia, helpotti hetkeksi. Sitten taas jalat liikkuivat omaaan tahtiin välittämättä tahdostani. Uusi annos Diapamia, sanoin lähteväni kotiin. Ei ihmistä saa kiduttaa.

Ei Diapam auttanut, ei lamaannuttanut sätkyvilleä. Oxinormia kolme yksikköä ja nukahdin, mutta viimeisen puolen tunnin ajan laskin sekuntteja ja toivoin hoidon loppuvan.

Soitin munuaishoitajalle ja keskustelimme PD-hoidosta. Lääkärille aika tälle tai ensi viikolle. Nuo 3-4 litran poistot ovat minulle ylivoimaisia. Yritän siirtyä päivittäiseen pussihoitoon. Olisipa se ihmisystävällisempää.

Munuais- ja maksaliiton järjestöpäivät

Meillä on tapana halata, sanoi liiton puheenjohtaja ja otti minut lämpimään syleilyyn. Hän karisti  jännitykseni tutustuessani minulle elintärkeään järjestöön.

Järjestöpäivillä Jyväskylässä tunnelma oli yhtä lämmin kuin puheenjohtajan vastaanotto. Laajavuoren kylpylähotellissa tehtiin ryhmätöitä, kehitettiin uusia jäsenhankintaideoita, kuultiin puheita  keilailtiin ja hierottiin vierustoverin selkäpiitä. Itse ihailin kohtalotovereideni tarinoita. Kaikki muut olivat saaneet siirrännäisen, kuka maksan, kuka munuaisen.

Jännittävää oli ymmärtää se odotus ja riemu, minkä uuden elimen myötä toverini olivat saaneet. Kuinka (usein) yöllinen puhelinsoitto oli täynnä toivoa ja tietoisuutta uudesta alusta. Kertojat kilpailivat ajan kanssa matkalla Helsinkiin ja leikkauspöydälle - paras lienee ollut operaatiossa jo kuudessa tunnissa soitosta.

He olivat onnellisia uuden elimen omistajia. Joku ihmetteli, kuinka olin jo osallistumassa järjestötoimintaan, vaikka olin vasta dialyysissä. Eräs rouva sanoi, että oli itse ihan sekaisin tuossa vaiheessa.

Sekaisin minä menin vasta järjestöpäivien jälkeen, kun olin ollut dialyysissä.

Menin dialyysiin suoraan Laajavuoresta. Poistoa 4 litraa, vannoin että kestän sen. Mutta jalat menivät levottomiksi, sain lääkettä ja verenpaine hurahti alas. 46/60 oli kovin pyörryttävä. Todella palvelualtis hoitaja toi minulle vettä, kun tiesi nestehukan olevan päällä. Jos poiston jälkeen elimistössä on 8% vähemmän nestettä, sopeutuminen siihen kestää tovin.

Verenpaine ei noussut, vaikka jalat nostettiin ylös ja join mehua ja vettä. Nousi vain oksennus. Hieman huvitti, kun hoitaja kantoi suuni alle valkoisen ämpärin. Olo oli karmiva, pyörrytti. Lopulta suostuin menemään osastolle tarkkailuun ja nostattamaan paineita.

Aamulla olo oli krapulainen. Mietin vatsakalvodialyysin mahdollisuutta, pussihoitomenetelmällä. Juttelen huomenna lääkärini kanssa.

Äänestyspaikalta

Kylmä yllätti, kun olin lippaskeräyksessä kaupungintalon aulassa. Äänioikeutensa käytti nyt viimeisenä ennakkoäänetyspäivänä niin moni, että ulko-ovet olivat ajoittain selällään. Ihmisten mukana sisään pöllähti pakastuvaa ilmaa. Olin pukeutunut väärin, ilman laamapaitaa ja villahousuja. Ohuen kesämekon päällä ollut keinokuitunen villatakki ei lohduttanut.

Kaksituntinen menisi  nopeasti, ei pikkuvilusta kannattanut hermostua. Kun aikani tuli täyteen, ketään ei tullut. Ehkä olin merkinnyt kalenteriin väärän ajan, ajattelin ja odottelin seuraavat kaksi tuntia haaveillen kahvista ja lämpimästä villapuserosta ja toppahousuista. Ei kuulunut pelastajaa. Lopulta melkein kuuden tunnin työpäivän jälkeen sain apua. Unohdus tai inhimillinen kömmähdys, puolusteli yhdistysaktivisti ja istahti paikalleni. 

Olin aivan puutunut, nälissäni ja viluissani. Nukkumaan mennessäni tunsin fyysistä kipua. Mietin, miten huonossa kunnossa olinkaan. en enää kuutta tuntia jaksa istua valittamatta.

Matala verenpaine

Kun alapaine on 60, huippaa päässä, säkenöi silmissä ja keinuu vartalossa.

Aamulla pääsin jo kahdeksalta hoidon alkuun, hienoa joustoa taas hoitohenkilökunnalta! Vähäunisen yön jälkeen parituntinen meni nukkuessa. Hermokivut ja levottomat jalat eivät häirinneet ollenkaan. Ruokaa odotellessa tunsin verenpaineen laskevan. Jalat ylös ja pää alas sillen paineet saadaan normalisoitua, tosin jouduin syömäänkin makuultani.

Iltapäivällä tapasin työpsykologin. Sain työterveydestä kolme käyntiä psyköologin vastaanotolle. Kolme ei ole liikaa, ensimmäisellä kartoitetaan tilanne, toisella ehkä nykyhetkeä ja kolmannella haarukoidaan tulevaa. Kolme kertaa tarkoittaa noin kolmea tuntia, eipä usko että terapoidun sillä. En ehdi syvällisesti miettiä tulevaisuuttani työn suhteen. Jäänkö eläkkeelle, yritänkö saada muuta työtä, vai olisiko työnkuvan muutoksen aika?

Vaihtoehtoja pitäisi uskaltaa puntaroida ennakkoluulottomasti, kirjata plussat ja miinukset. Voinhan mietiskellä asioita kotona yksikseni tai sukulaisteni kanssa, mutta jotain asintuntemusta siitä analyysista puuttuu.

Työpsykologini ehdottaa varmaan lisäistuntoja työterveyshuoltoon, katsotaan kuinka paljon resurssia saan.

Cupcake-terapiaa

Terapeuttista koristelutyötä.

Cupcakes. Pohja oli vähän kuivahko ja kuorutus makeahko.
Ei minulle  ollenkaan, koristelusta sentään sain nauttia.
Pahikset: suklaa, kaakao, leivinjauhe, kerma
Hyvikset: soijajugurtti, vehnäjauho, tuorejuusto, kasvisrasva, säilykekirsikka
Muuten vaan arveluttavia: tomusokeri, kidesokeri, elintarvikeväri

Ennakkoäänestys

Tänään sain olla lippaan vartija sekä äänestäjien ja lahjoitusten antajien  kiittelijä ennakkoäänestys- paikalla. 

Koska yhdistyksemme (munuais- ja maksayhdistys) kampanjaväri on 

kelta-musta, pukeuduin valkoiseen villamekkoon ja keltaiseen poleroon. Kaulaan kiedoin yhdistyksemme kaulahuivin, jossa on teksti: Kyllä elinluovutukselle. Värit eivät ainakaan olleet huomaamattomat, kelta-musta on paras mainonnan huomioväri.

Istuskellessani keräyspisteessä, noteerasin kajaanilaset seurallisiksi ja anteliaiksi. Näytti, että he lahjoittavat taskun pohjalta viimeisetkin kolikonsa. Onneksi nyt voi myös kännykällä tehdä lahjoituksen, mikä on hyvä tänä pankkikorttien rahattomana aikana. Lippaan tuotto menee vammais- ja  terveystyön hyväksi, esimerkiksi sydänsairaille, diabeetikoille. näkö- tai kuulovammasille, keuhkosairaille ja reumaa sairastaville tai munuais- ja maksasairaille.

Oikein mukava parituntinen kaupungintalolla, ensi tiistaina uudelleen.

Kuvan minusta otti Sanna Hämäläinen.